M

Helsingin raitiotielinjat: Linja M

Tekstissä käytetään uusinta nimistöä aina kun mahdollista.
Jokaista reittikatua ei välttämättä mainita ja hyväksi käytetään myös muita kuin kadunnimiä.

Linja M linjakartat


Linja : M
Linjatunnus 1.9.1926-.
  Aktiebolaget M.G. Stenius -yhtiö ja HRO tekivät 22.7.1912 sopimuksen, jonka mukaan Stenius -yhtiö rakensi raiteet ja ilmajohdon, toimitti sähkövirran ja piti reitin kunnossa. (Töölön tullista eteenpäin.)
HRO osti Munkkiniemen ja Haagan raitiotiet 31.12.1926.
Lisätietoja.
15.11.1914 Töölön tulli – Tilkka
Väliaikainen liikenne aloitettiin yllämainitulla reitillä.
Tilkka on karkeasti ottaen nykyään Tilkanvierto -nimisen kadun kohdalla. Näillä paikkein haarautuivat Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet.
26.01.1915 Ylioppilastalo – Munkkiniemi
Varsinainen liikenne aloitettiin.
Linjaväri toukokuussa vuonna 1916.
Myöhemmin otettiin käyttöön vaunun etukulmassa valkopohjainen peltikilpi, jossa kirjain M.
Reitti: Mannerheimintie / Ylioppilastalo – Mannerheimintie – Tilkanvierto – ei löydy vastinetta nykyaikana – kaartaen länteen Pikku-Huopalahden reunamaa seuraten Munkkiniemen sillalle (Silta Paciuksenkatua) – Ramsaynranta – Ramsaynranta / Meilahdentien risteys.
  Vuonna 1915 rataa on jatkettu Ramsaynrantaa Saunalahdentien risteykseen.
Vuonna 1916 päärataa on jatkettu yksityisratojen tarkastajan kertomuksen mukaan rakentamalla 1079 metrin pituinen raidekietaisu.
Tämä kietaisu lienee (voinee olla vain) – Ramsaynranta – Saunalahdentie – Hollantilaisentie – Laajalahdentie – Munkkiniemen puistotie – Paciuksenkatu -.
Miten linjan M reitti on muuttunut Munkkiniemessä linjan avaamisen jälkeen, on epäselvää.
Raitiotietä käytettiin muuhunkin kuin matkustajien kuljetukseen. Munkkiniemessä oli satamarata (Ramsaynranta – Pikkuniementie) ja “sirkkelisahan raide” (“Huopalahdentie – Turunväylän risteys”).
Munkkiniemessä oli myös veturivaja M.G.Steniuksen omalle sähköveturille. Edellä mainitun tarkastajan kertomuksen mukaan radalla oli kahdeksan tavaravaunua vuonna 1916.
Mitä tiedämme? Emme paljoa. Yksi lähde kertoo, että “sittemmin linjaa jatkettiin 1920-luvulla Saunalahdentietä Hollantilaisentielle ja linjan päätepisteeseen Laajalahdentie 5:n kohdalle. Linjaa jatkettiin 1930-luvun alkuvuosiin mennessä Laajalahdentietä ja Munkkiniemen puistotietä Paciuksenkadulle. Tätä silmukkaa liikennöitiin mahdollisesti juuri kuvattuun suuntaan.
28.10.1915 Kauppatori – Munkkiniemi
Linjaa jatkettiin: – Aleksanterinkatu – (silmukka) – Unioninkatu – Pohjoisesplanadi – Katariinankatu – Aleksanterinkatu – Mannerheimintie -.
01.03.1917 Töölön tulli – Munkkiniemi
Lyhennetty pendelilinjaksi.
xx.02.1918-
09.04.1918
Töölön tulli – Munkkiniemi
Helsingin Kaupungin Raitiotiet (HKR)
Kansalaissodan aikana Helsingissä oli “punainen hallinto” 28.01. – 12.04.1918.
Helsingin valtaus tapahtui 12.04.1918. Yleisesti Helsingin raitioliikenne käynnistyi valtauksen jälkeen vähitellen 19.04.1918 alkaen. Kalusto ja radat olivat korjauksen tarpeessa, joten kesti toukokuuhun asti ennenkuin normaali aikataulunmukainen liikenne saatiin käyntiin.
12.05.1918 Töölön tulli – Munkkiniemi
Reitti: Mannerheimintie / Tukholmankadun risteys – Mannerheimintie – Tilkanvierto – ei löydy vastinetta nykyaikana – kaartaen länteen Pikku-Huopalahden reunamaa seuraten Munkkiniemen sillalle (Silta Paciuksenkatua) – Ramsaynranta – – -?.
01.11.1920 Ylioppilastalo – Munkkiniemi
Linjaa jatkettiin: Mannerheimintie / Ylioppilastalo – Mannerheimintie –
01.10.1924 Kauppatori – Munkkiniemi
Linjaa jatkettiin: – Aleksanterinkatu – (silmukka) – Unioninkatu – Pohjoisesplanadi – Katariinankatu – Aleksanterinkatu – Mannerheimintie -.
01.11.1926 Erottaja – Munkkiniemi
Reitti muuttui: Mannerheimintie / Erottaja – Mannerheimintie – .
17.04.1934 Erottaja – Munkkiniemi
Reitti muuttui: – Mannerheimintie – Tukholmankatu – Paciuksenkatu – Munkkiniemen puistotie – Laajalahdentie – Hollantilaisentie – Kalastajatorppa.
30.10.1937 Erottaja – Munkkiniemi
Reitti muuttui: – Hollantilaisentie – Saunalahdentie. Päätesilmukka Saunalahdentien ja Pikkuniementien risteyksessä.
01.04.1944 Meilahti – Munkkiniemi
Reitti lyheni Paciuksenkadulla Meilahdentien risteykseen. Vaihto linjalle 4.
Aloitettiin pendeliliikenne. Vain kaksi vuoroa tunnissa ajoi Erottajalle asti.
01.06.1944-
30.11.1951
Erottaja – Munkkiniemi
Linja palasi entiselle reitilleen. Katso 30.10.1937

Yöliikenne:

28.11.1922-
01.12.1923
Ylioppilastalo – Munkkiniemi
Kokeilu, mikä loppui matkustajien vähyyden vuoksi.
01.10.1940-
30.11.1951
Erottaja – Munkkiniemi

Tungosaikalinjoja:

1950 Linja MK Munkkiniemi – Rautatientori – Kallio – Käpylä
Linja lopetettiin vuoden lopulla
xx.xx.1950-
30.11.1951
Linja ML Salmisaari – Munkkiniemi
xx.xx.1950-
30.11.1951
Linja MS Kauppatori – Munkkiniemi
Karttapiirros Munkkiniemen ja Haagan raitioteistä:
Kadettikoulun vekseliohjesäännöstä:
Kadettikoulu toimi v. 1923 – 1940 Munkkiniemessä Laajalahdentie 5:ssä sijaitsevassa jyhkeässä rakennuksessa. Kadettien kulkuvälineenä kaupungille oli luonnollisesti raitiovaunu, joka on saanut sijansa myös kadettina v. 1933 – 1935 olleen Åke Åströmin muistelmissa, joita on julkaistu Kylkirauta-lehdessä.
Vekseli eri muodoissaan oli kadetille tärkeä väline. Sitä varten oli kadettioppilaskunnan keskuudessa säädetty erityinen “vekseliohjesääntö”, jonka kohdan 1.B.4. (rautavekseli, raitioteillä käytettävä, käsin väännettävä) tärkein sovellutus oli ns nilkkaheitto.Radan ylitettyä yksiraiteisena Pikku-Huopalahden sillan oli nykyisen Munkkiniemen Puistotien alkupäässä Munkkiniemen ison päätesilmukan sulkeva käsivivulla varustettu vaihde, joka luonnollisesti oli käännettävä mennen tullen.”Kääntäminen suoritettiin aina, mikäli kadetteja oli matkassa, heidän toimestaan seuraavasti:
yhden simpun (= nuoremman kurssin kadetti) asettuessa vaunun etusillalle ja toisen takasillalle, vaunun tullessa kaupungista päin ja lähestyessä ko vaihdetta, kuljettaja hiljensi vauhdin. Tällöin etusillalla seisova kadetti hyppäsi vaunusta ja juoksi vaihteelle, kääntäen sen ja hypäten takaisin etusillalle vaunun tultua kohdalle. Vaihdevipu vastapainoineen oli nyt 45 asteen kulmassa sivullepäin vaunu menosuunnasta. Tällä välin oli takasillalla oleva kadetti asettunut
seisomaan vaunun takasillalle alimmalle askelmalle. Itseään kädensijoista kiinnipitäen ja seisten vasemman jalkansa varassa hän kallistui ulospäin vaunusta ojentaen oikean jalkansa suoraksi sivulle nilkalla tavoittaen vaihteen kädensijan ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän oikealla jalallaan veti vaihdevivun takaisin alkuasentoon. Vaihde oli tällöin valmiiksi käännetty vaunun paluuta varten, joten se saattoi pysähtymättä ohittaa vaihteen ajaessaan takaisin kaupunkiin. Suurin vaikeus oli suorittaa jalalla veto niin hallitusti, ettei vaihdetanko kimmonnut takaisin. Voi sitä simppua, jolle näin sattui! Mikäli vaunussa oli vain yksi kadetti mukana, yhdentekevää oliko tämä vanhempi vai nuorempi, hän hyppäsi alas etusillalta ja juoksi vaihteelle kääntäen sen ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän käänsi sen takaisin juosten vaunun kiinni hypäten sen takasillalle.”

Kerrottu vaihteenkääntöperinne lienee peräisin 1920-luvulta ja se eli Munkkiniemen kadettien mukaan 1930-luvun loppuun saakka. Kadetit olivat raitiotiehenkilökunnan kanssa erittäin hyvissä väleissä ja antoivat henkilöstölle mm lempinimiä. Eräs suosittu rahastaja oli “Heluna”. M-linjan vaunu oli taasen kadettien kielessä “Monitori”.
Resiina 1.1976 SRS:n palsta.