Viimeksi päivitetty / Last modified:
Tekstissä käytetään uusinta nimistöä aina kun mahdollista.
Jokaista reittikatua ei välttämättä mainita ja hyväksi käytetään myös muita kuin kadunnimiä.
 Linja : M Linjatunnus 1910–20-luvun vaihteessa |
|
| Aktiebolaget M.G. Stenius -yhtiö ja HRO tekivät 22.7.1912 sopimuksen, jonka mukaan Stenius -yhtiö rakensi raiteet ja ilmajohdon, toimitti sähkövirran ja piti reitin kunnossa. (Töölön tullista eteenpäin.) HRO osti Munkkiniemen ja Haagan raitiotiet 31.12.1926. Lisätietoja. |
|
| 15.11.1914 | Töölön tulli–Tilkka Väliaikainen liikenne aloitettiin yllämainitulla reitillä. Tilkka on karkeasti ottaen nykyään Tilkanvierto -nimisen kadun kohdalla. Näillä paikkein haarautuivat Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet. |
| 22.12.1914 | Ylioppilastalo–Munkkiniemi 22.12.1914 alkoi väliaikainen koeliikenne, joka vakinaistettiin 26.1.1915. Linjaväri toukokuussa vuonna 1916. Myöhemmin otettiin käyttöön vaunun etukulmassa valkopohjainen peltikilpi, jossa kirjain M. Reitti: Mannerheimintie / Ylioppilastalo–Mannerheimintie–Tilkanvierto (ei löydy vastinetta nykyaikana) kaartaen länteen Pikku Huopalahden reunamaa seuraten Munkkiniemen sillalle–Munkkiniemen silta–Ramsaynranta–Ramsaynranta / Meilahdentien risteys. |
| Vuonna 1915 rataa on jatkettu Ramsaynrantaa Saunalahdentien risteykseen. | |
| 28.10.1915 | Kauppatori–Munkkiniemi Linjaa jatkettiin: – Aleksanterinkatu – (silmukka) – Unioninkatu – Pohjoisesplanadi – Katariinankatu – Aleksanterinkatu – Mannerheimintie -. |
| Vuonna 1916 päärataa on jatkettu yksityisratojen tarkastajan kertomuksen mukaan rakentamalla 1079 metrin pituinen raidekietaisu. Tämä kietaisu lienee (voinee olla vain) Ramsaynranta–Saunalahdentie–Hollantilaisentie–Laajalahdentie–Munkkiniemen puistotie–Paciuksenkatu. Miten linjan M reitti on muuttunut Munkkiniemessä linjan avaamisen jälkeen, on epäselvää. Raitiotietä käytettiin muuhunkin kuin matkustajien kuljetukseen. Munkkiniemessä oli satamarata (Ramsaynranta – Pikkuniementie) ja “sirkkelisahan raide” (“Huopalahdentie – Turunväylän risteys”). Mitä tiedämme? Emme paljoa. Yksi lähde kertoo, että “sittemmin linjaa jatkettiin 1920-luvulla Saunalahdentietä Hollantilaisentielle ja linjan päätepisteeseen Laajalahdentie 5:n kohdalle.” Linjaa jatkettiin 1930-luvun alkuvuosiin mennessä Laajalahdentietä ja Munkkiniemen puistotietä Paciuksenkadulle. Tätä silmukkaa liikennöitiin mahdollisesti juuri kuvattuun suuntaan eli myötäpäivään. |
|
| 1.3.1917 | Töölön tulli–Munkkiniemi Lyhennetty pendelilinjaksi. |
|
Liikennekatkot alkuvuonna 1918:
|
|
| 12.5.1918 | Töölön tulli–Munkkiniemi Reitti: Mannerheimintie / Tukholmankadun risteys–Mannerheimintie–Tilkanvierto–“Pikku-Huopalahden reunamaa–Munkkiniemen silta–Ramsaynranta – – –?. |
| 1.11.1920 | Ylioppilastalo–Munkkiniemi Linjaa jatkettiin: Mannerheimintie / Ylioppilastalo–Mannerheimintie–Tilkanvierto–Pikku-Huopalahden reunamaa–Munkkiniemen silta–Ramsaynranta – – –?. |
| 1.10.1924 | Kauppatori–Munkkiniemi Kauppatori–Pohjoisesplanadi–Katariinankatu–Aleksanterinkatu–Mannerheimintie–Tilkanvierto–Pikku-Huopalahden reunamaa–Munkkiniemen silta–Ramsaynranta – – -? Paluureitillä ?–Munkkiniemen silta–Pikku-Huopalahden reunamaa–Tilkanvierto–Mannerheimintie–Aleksanterinkatu–Unioninkatu–Pohjoisesplanadi–Kauppatori.
Liikenne uudella Töölön-linjalla alkoi 1.10.1924. Tämän johdosta tulevat Munkkiniemen ja Haagan vaunut mainitusta päivästä lähtientoistaiseksi kulkemaan Kauppatorille (lähde HS 30.9.1924). |
| 1.11.1926 | Erottaja–Munkkiniemi Erottaja–Mannerheimintie–Tilkanvierto–Pikku-Huopalahden reunamaa–Munkkiniemen silta–Ramsaynranta – – -? Paluureitillä ?–Munkkiniemen silta–Pikku-Huopalahden reunamaa–Tilkanvierto–Mannerheimintie–Erottaja.
Erottajan uusi silmukka valmistui, jonne sijoitettiin H- ja M-linjojen pääteasema. |
| 17.7.1934–29.10.1937 | Erottaja–Munkkiniemi Erottaja–Mannerheimintie–Tukholmankatu–Paciuksenkatu–Munkkiniemen puistotie–Laajalahdentie–Hollantilaisentie–Kalastajatorppa.
Uusi rata Munkkiniemenkadulle (nyk. Tukholmankatu) ja Paciuksenkadulle valmistui. Rata Tilkanvierrolta Pikku Huopalahden reunamaa pitkin Munkkiniemen sillalle jäi pois käytöstä. Heikinkadun (Mannerheimintie) rata siirrettiin kadun keskelle kesällä 1935. Uusi rata otettiin käyttöön 22.8.1935. Erottajan silmukan liittäminen uuteen rataverkkoon ei kuitenkaan ollut vielä tehty, minkä vuoksi linja M ajoi vain väliä Munkkiniemi–Töölöntulli, jossa oli vaihtoyhteys linjalle 4. Poikkeuksen kestosta ei ole tietoa, mutta se on kestänyt korkeintaan muutamia päiviä. |
| 30.10.1937–28.11.1951 | Erottaja–Munkkiniemi Erottaja–Mannerheimintie–Tukholmankatu–Paciuksenkatu–Munkkiniemen puistotie–Laajalahdentie–Hollantilaisentie–Saunalahdentie, päätesilmukka Saunalahdentien ja Pikkuniementien risteyksessä.
1.4.1944 lähtien linjaa M ajettiin koko reitillä Erottaja–Munkkiniemi vain 30 minuutin välein kahdella vaunulla. Lisäksi aloitettiin pendelilinja välillä Meilahti–Munkkiniemi 15 minuutin välein yhdellä vaunulla. Pendelilinjalta oli vaihtoyhteys Meilahdessa linjalle 4. 1.6.1944 lähtien järjestely purettiin. Pendeliliikenne lopetettiin ja linja M ajoi koko reitin Erottaja–Munkkiniemi 15 minuutin välein neljällä vaunulla. |
| 29.11.1951– 30.11.1951 |
Erottaja–Munkkiniemi Uusi eli nykyinen päätesilmukka otettiin käyttöön Munkkiniemessä torstaiaamuna 29.11.1951. (Lähde: Liikennepäällikön päiväkäsky 199/1951.) Reittiosuus Saunalahdentien itäpäähän Pikkuniementien risteykseen jäi pois. Uusi silmukka: –Laajalahdentie–Saunalahdentie–Linnantie, nyk. Hollantilaisentie–Laajalahdentie–
Linjat 4 ja M yhdistettiin 1.12.1951. M-tunnus jäi pois, linja 4 ajoi Munkkiniemeen asti. |
Yöliikenne:
| 28.11.1922– 1.2.1923 |
Ylioppilastalo–Munkkiniemi Kokeilun aikana lähtivät yövaunut Ylioppilastalolta klo 0.15 ja Munkkiniemestä klo 23.45 ja 0.45. Kokeilu loppui matkustajien vähyyden vuoksi. (Lähde: HRO vuosikertomukset 1922 ja 1923) |
| x.5.1940– 7.10.1951 |
Erottaja–Munkkiniemi Yöliikenne normaalireitillä alkoi toukokuun 1940 lopulla yhdellä lähdöllä klo 24. Liikennettä lisättiin 3.10.1940. |
| 8.10.1951– 30.11.1951 |
Erottaja–Töölö–Munkkiniemi
Bussilinjan 18 yöliikenne lopetettiin. Linjan osuus Töölössä korvattiin linjan M yöreitillä Arkadiankadun ja Runeberginkadun kautta. (Lähde: HRO päiväkäsky 169/1951) |
Tungosaikalinjoja:
| 1950 | Linja MK Munkkiniemi–Rautatientori–Kallio–Käpylä Linja lopetettiin vuoden lopulla |
| xx.xx.1950– 30.11.1951 |
Linja ML Salmisaari–Munkkiniemi |
| xx.xx.1950– 30.11.1951 |
Linja MS Kauppatori–Munkkiniemi |
Karttapiirros Munkkiniemen ja Haagan raitioteistä: |
|
| Kadettikoulun vekseliohjesäännöstä: Kadettikoulu toimi v. 1923 – 1940 Munkkiniemessä Laajalahdentie 5:ssä sijaitsevassa jyhkeässä rakennuksessa. Kadettien kulkuvälineenä kaupungille oli luonnollisesti raitiovaunu, joka on saanut sijansa myös kadettina v. 1933 – 1935 olleen Åke Åströmin muistelmissa, joita on julkaistu Kylkirauta-lehdessä. Vekseli eri muodoissaan oli kadetille tärkeä väline. Sitä varten oli kadettioppilaskunnan keskuudessa säädetty erityinen “vekseliohjesääntö”, jonka kohdan 1.B.4. (rautavekseli, raitioteillä käytettävä, käsin väännettävä) tärkein sovellutus oli ns nilkkaheitto. Radan ylitettyä yksiraiteisena Pikku-Huopalahden sillan oli nykyisen Munkkiniemen Puistotien alkupäässä Munkkiniemen ison päätesilmukan sulkeva käsivivulla varustettu vaihde, joka luonnollisesti oli käännettävä mennen tullen.”Kääntäminen suoritettiin aina, mikäli kadetteja oli matkassa, heidän toimestaan seuraavasti: yhden simpun (= nuoremman kurssin kadetti) asettuessa vaunun etusillalle ja toisen takasillalle, vaunun tullessa kaupungista päin ja lähestyessä ko vaihdetta, kuljettaja hiljensi vauhdin. Tällöin etusillalla seisova kadetti hyppäsi vaunusta ja juoksi vaihteelle, kääntäen sen ja hypäten takaisin etusillalle vaunun tultua kohdalle. Vaihdevipu vastapainoineen oli nyt 45 asteen kulmassa sivullepäin vaunu menosuunnasta. Tällä välin oli takasillalla oleva kadetti asettunut seisomaan vaunun takasillalle alimmalle askelmalle. Itseään kädensijoista kiinnipitäen ja seisten vasemman jalkansa varassa hän kallistui ulospäin vaunusta ojentaen oikean jalkansa suoraksi sivulle nilkalla tavoittaen vaihteen kädensijan ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän oikealla jalallaan veti vaihdevivun takaisin alkuasentoon. Vaihde oli tällöin valmiiksi käännetty vaunun paluuta varten, joten se saattoi pysähtymättä ohittaa vaihteen ajaessaan takaisin kaupunkiin. Suurin vaikeus oli suorittaa jalalla veto niin hallitusti, ettei vaihdetanko kimmonnut takaisin. Voi sitä simppua, jolle näin sattui! Mikäli vaunussa oli vain yksi kadetti mukana, yhdentekevää oliko tämä vanhempi vai nuorempi, hän hyppäsi alas etusillalta ja juoksi vaihteelle kääntäen sen ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän käänsi sen takaisin juosten vaunun kiinni hypäten sen takasillalle.”
Kerrottu vaihteenkääntöperinne lienee peräisin 1920-luvulta ja se eli Munkkiniemen kadettien mukaan 1930-luvun loppuun saakka. Kadetit olivat raitiotiehenkilökunnan kanssa erittäin hyvissä väleissä ja antoivat henkilöstölle mm lempinimiä. Eräs suosittu rahastaja oli “Heluna”. M-linjan vaunu oli taasen kadettien kielessä “Monitori”. |