Helsingin raitiotielinjat: Linja M
Tekstissä käytetään uusinta nimistöä aina kun mahdollista.
Jokaista reittikatua ei välttämättä mainita ja hyväksi käytetään myös muita kuin kadunnimiä.
 Linja : M Linjatunnus 1.9.1926-. |
|
| Aktiebolaget M.G. Stenius -yhtiö ja HRO tekivät 22.7.1912 sopimuksen, jonka mukaan Stenius -yhtiö rakensi raiteet ja ilmajohdon, toimitti sähkövirran ja piti reitin kunnossa. (Töölön tullista eteenpäin.) HRO osti Munkkiniemen ja Haagan raitiotiet 31.12.1926. Lisätietoja. |
|
| 15.11.1914 | Töölön tulli – Tilkka Väliaikainen liikenne aloitettiin yllämainitulla reitillä. Tilkka on karkeasti ottaen nykyään Tilkanvierto -nimisen kadun kohdalla. Näillä paikkein haarautuivat Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet. |
| 26.01.1915 | Ylioppilastalo – Munkkiniemi Varsinainen liikenne aloitettiin. Linjaväri toukokuussa vuonna 1916. Myöhemmin otettiin käyttöön vaunun etukulmassa valkopohjainen peltikilpi, jossa kirjain M. Reitti: Mannerheimintie / Ylioppilastalo – Mannerheimintie – Tilkanvierto – ei löydy vastinetta nykyaikana – kaartaen länteen Pikku-Huopalahden reunamaa seuraten Munkkiniemen sillalle (Silta Paciuksenkatua) – Ramsaynranta – Ramsaynranta / Meilahdentien risteys. |
| Vuonna 1915 rataa on jatkettu Ramsaynrantaa Saunalahdentien risteykseen. Vuonna 1916 päärataa on jatkettu yksityisratojen tarkastajan kertomuksen mukaan rakentamalla 1079 metrin pituinen raidekietaisu. Tämä kietaisu lienee (voinee olla vain) – Ramsaynranta – Saunalahdentie – Hollantilaisentie – Laajalahdentie – Munkkiniemen puistotie – Paciuksenkatu -. Miten linjan M reitti on muuttunut Munkkiniemessä linjan avaamisen jälkeen, on epäselvää. Raitiotietä käytettiin muuhunkin kuin matkustajien kuljetukseen. Munkkiniemessä oli satamarata (Ramsaynranta – Pikkuniementie) ja “sirkkelisahan raide” (“Huopalahdentie – Turunväylän risteys”). Munkkiniemessä oli myös veturivaja M.G.Steniuksen omalle sähköveturille. Edellä mainitun tarkastajan kertomuksen mukaan radalla oli kahdeksan tavaravaunua vuonna 1916. Mitä tiedämme? Emme paljoa. Yksi lähde kertoo, että “sittemmin linjaa jatkettiin 1920-luvulla Saunalahdentietä Hollantilaisentielle ja linjan päätepisteeseen Laajalahdentie 5:n kohdalle. Linjaa jatkettiin 1930-luvun alkuvuosiin mennessä Laajalahdentietä ja Munkkiniemen puistotietä Paciuksenkadulle. Tätä silmukkaa liikennöitiin mahdollisesti juuri kuvattuun suuntaan. |
|
| 28.10.1915 | Kauppatori – Munkkiniemi Linjaa jatkettiin: – Aleksanterinkatu – (silmukka) – Unioninkatu – Pohjoisesplanadi – Katariinankatu – Aleksanterinkatu – Mannerheimintie -. |
| 01.03.1917 | Töölön tulli – Munkkiniemi Lyhennetty pendelilinjaksi. |
| xx.02.1918- 09.04.1918 |
Töölön tulli – Munkkiniemi Helsingin Kaupungin Raitiotiet (HKR) Kansalaissodan aikana Helsingissä oli “punainen hallinto” 28.01. – 12.04.1918. Helsingin valtaus tapahtui 12.04.1918. Yleisesti Helsingin raitioliikenne käynnistyi valtauksen jälkeen vähitellen 19.04.1918 alkaen. Kalusto ja radat olivat korjauksen tarpeessa, joten kesti toukokuuhun asti ennenkuin normaali aikataulunmukainen liikenne saatiin käyntiin. |
| 12.05.1918 | Töölön tulli – Munkkiniemi Reitti: Mannerheimintie / Tukholmankadun risteys – Mannerheimintie – Tilkanvierto – ei löydy vastinetta nykyaikana – kaartaen länteen Pikku-Huopalahden reunamaa seuraten Munkkiniemen sillalle (Silta Paciuksenkatua) – Ramsaynranta – – -?. |
| 01.11.1920 | Ylioppilastalo – Munkkiniemi Linjaa jatkettiin: Mannerheimintie / Ylioppilastalo – Mannerheimintie – |
| 01.10.1924 | Kauppatori – Munkkiniemi Linjaa jatkettiin: – Aleksanterinkatu – (silmukka) – Unioninkatu – Pohjoisesplanadi – Katariinankatu – Aleksanterinkatu – Mannerheimintie -. |
| 01.11.1926 | Erottaja – Munkkiniemi Reitti muuttui: Mannerheimintie / Erottaja – Mannerheimintie – . |
| 17.04.1934 | Erottaja – Munkkiniemi Reitti muuttui: – Mannerheimintie – Tukholmankatu – Paciuksenkatu – Munkkiniemen puistotie – Laajalahdentie – Hollantilaisentie – Kalastajatorppa. |
| 30.10.1937 | Erottaja – Munkkiniemi Reitti muuttui: – Hollantilaisentie – Saunalahdentie. Päätesilmukka Saunalahdentien ja Pikkuniementien risteyksessä. |
| 01.04.1944 | Meilahti – Munkkiniemi Reitti lyheni Paciuksenkadulla Meilahdentien risteykseen. Vaihto linjalle 4. Aloitettiin pendeliliikenne. Vain kaksi vuoroa tunnissa ajoi Erottajalle asti. |
| 01.06.1944- 30.11.1951 |
Erottaja – Munkkiniemi Linja palasi entiselle reitilleen. Katso 30.10.1937 |
Yöliikenne:
| 28.11.1922- 01.12.1923 |
Ylioppilastalo – Munkkiniemi Kokeilu, mikä loppui matkustajien vähyyden vuoksi. |
| 01.10.1940- 30.11.1951 |
Erottaja – Munkkiniemi |
Tungosaikalinjoja:
| 1950 | Linja MK Munkkiniemi – Rautatientori – Kallio – Käpylä Linja lopetettiin vuoden lopulla |
| xx.xx.1950- 30.11.1951 |
Linja ML Salmisaari – Munkkiniemi |
| xx.xx.1950- 30.11.1951 |
Linja MS Kauppatori – Munkkiniemi |
Karttapiirros Munkkiniemen ja Haagan raitioteistä: |
Kadettikoulun vekseliohjesäännöstä: Kadettikoulu toimi v. 1923 – 1940 Munkkiniemessä Laajalahdentie 5:ssä sijaitsevassa jyhkeässä rakennuksessa. Kadettien kulkuvälineenä kaupungille oli luonnollisesti raitiovaunu, joka on saanut sijansa myös kadettina v. 1933 – 1935 olleen Åke Åströmin muistelmissa, joita on julkaistu Kylkirauta-lehdessä. Vekseli eri muodoissaan oli kadetille tärkeä väline. Sitä varten oli kadettioppilaskunnan keskuudessa säädetty erityinen “vekseliohjesääntö”, jonka kohdan 1.B.4. (rautavekseli, raitioteillä käytettävä, käsin väännettävä) tärkein sovellutus oli ns nilkkaheitto.Radan ylitettyä yksiraiteisena Pikku-Huopalahden sillan oli nykyisen Munkkiniemen Puistotien alkupäässä Munkkiniemen ison päätesilmukan sulkeva käsivivulla varustettu vaihde, joka luonnollisesti oli käännettävä mennen tullen.”Kääntäminen suoritettiin aina, mikäli kadetteja oli matkassa, heidän toimestaan seuraavasti: yhden simpun (= nuoremman kurssin kadetti) asettuessa vaunun etusillalle ja toisen takasillalle, vaunun tullessa kaupungista päin ja lähestyessä ko vaihdetta, kuljettaja hiljensi vauhdin. Tällöin etusillalla seisova kadetti hyppäsi vaunusta ja juoksi vaihteelle, kääntäen sen ja hypäten takaisin etusillalle vaunun tultua kohdalle. Vaihdevipu vastapainoineen oli nyt 45 asteen kulmassa sivullepäin vaunu menosuunnasta. Tällä välin oli takasillalla oleva kadetti asettunut |
| seisomaan vaunun takasillalle alimmalle askelmalle. Itseään kädensijoista kiinnipitäen ja seisten vasemman jalkansa varassa hän kallistui ulospäin vaunusta ojentaen oikean jalkansa suoraksi sivulle nilkalla tavoittaen vaihteen kädensijan ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän oikealla jalallaan veti vaihdevivun takaisin alkuasentoon. Vaihde oli tällöin valmiiksi käännetty vaunun paluuta varten, joten se saattoi pysähtymättä ohittaa vaihteen ajaessaan takaisin kaupunkiin. Suurin vaikeus oli suorittaa jalalla veto niin hallitusti, ettei vaihdetanko kimmonnut takaisin. Voi sitä simppua, jolle näin sattui! Mikäli vaunussa oli vain yksi kadetti mukana, yhdentekevää oliko tämä vanhempi vai nuorempi, hän hyppäsi alas etusillalta ja juoksi vaihteelle kääntäen sen ja vaunun takapyörien sivuutettua vaihteen hän käänsi sen takaisin juosten vaunun kiinni hypäten sen takasillalle.”
Kerrottu vaihteenkääntöperinne lienee peräisin 1920-luvulta ja se eli Munkkiniemen kadettien mukaan 1930-luvun loppuun saakka. Kadetit olivat raitiotiehenkilökunnan kanssa erittäin hyvissä väleissä ja antoivat henkilöstölle mm lempinimiä. Eräs suosittu rahastaja oli “Heluna”. M-linjan vaunu oli taasen kadettien kielessä “Monitori”. |
|