M100-Sarja

HKL Metrojuna 100 (M101-M184) (1977 – 84)

M 100 -sivusto: Ilari Saarenaho.

M101-M106, M107-M184


Nokkajuna uutena
Kuva © Jorma Rauhala


Peruskorjaamaton sarjajuna.
Kuva © Juhana Hietaranta

HKL 101–184
Yhtä metrojunayksikköä kutsutaan vaunupariksi, yksikössä aina kaksi moottorivaunua. (Pariton numero + parillinen numero).
Sarjatunnus M100
Valmistaja: Valmet / Strömberg (Tampere)
Valmistettu
101+102–105+106: 1977 | Suunnittelu alkoi 1974
107+108–117+118: 1980
119+120–135+136: 1981
137+138–153+154: 1982
155+156–169+170: 1983
171+172–183+184: 1984
Leveys 3,2 m
Pituus 22,1 m (vaunu)
Korkeus 3,7 m
Junarungon pituus 44,2 m
Pyörästön pituus 2,2 + 15 m
Pyörän halkaisija 850 / 760 mm (uusi / loppuunkulunut)
Akselijärjestys Bo´Bo´+Bo´Bo´
Ratamoottorit 4x Strömberg HXUR/E 50562
Moottoriohjaus Taajuusmuuttaja (Strömberg Asynchronous Motor Inverter [SAMI])
Teho 125 kW  (moottori / one motor)
Suurin nopeus 90 km/h (rajoitettu 80 km/h)
Suurin rakenteellinen nopeus 100 km/h
Jarrut -Sähköjarru
-Paineilmajarru
-Kiskojarru
Omapaino 31,6 t (vaunu)
Akselipaino 7.9 t
Istumapaikkoja 65 (vaunu)
Ovikoneisto* Sähkökoneisto* (101–106 = Paineilma)
Lattiakorkeus 1120 mm
Kaikki nykyiset (M100, M200) ja tulossa olevat Helsingin metrojunat voidaan mekaanisesti kytkeä yhteen hinausta varten. Eri junasarjoja yhteen kytkettäessä pitää vain estää sähköisen osan kytkeytymisliike.
M101–106, peruskorjaamattomat kulkevat omana junanaan. Ei voi liittää muihin.
Automaattiajoon varustettuja vaunupareja ei voi liittää muihin vaunupareihin (2013).
Nokkajunat jätettiin pois aktiivikäytöstä kesän 2017 aikana. Syksyllä vaunuparit 103+104 ja 105+106 olivat lähinnä varakalustona. Vaunuparista 101+102 ei ollut enää käytettävissä. Siitä purettiin ohjaamon sisustus ja ohjaamoa käytettiin makettina sarjajunien peruskorjauksessa tehtäviä muutoksia varten.
Tilanpuutteen vuoksi nokkajunia säilytettiin eräässä vaiheessa Kampin kääntöraiteistolla.
Nokkajunat romutettiin vaunua 104 lukuunottamatta marraskuussa 2021. Vaunut toimitettiin Metrovarikolta kierrätykseen Kuusakoski Recyclingille Vantaan Seutulaan.

Vaunu 104 siirtyi Helsingin kaupunginmuseon haltuun syksyllä 2021 ja se siirrettiin museon kokoelmakeskukseen 3.5.2022.
Helsingin kaupunginmuseon facebook-julkaisu vaunun 104 vastaanotosta:


Nokka nykyään
Kuva © Juhana Hietaranta


Peruskunnostettu M100.
Kuva © Ilari Saarenaho

Vaunukohtaiset tiedot

M100-sarjasta

– Koejunista nokkajuniin

Metron koejunat (M1-M6) hankittiin nimensä mukaisesti kokeilukäyttöön. Metrosta piti tulla alunperinkin automaattinen, joten koejuniin sekä metron koerataan (Susitie – Metrovarikko) oli asennettu tarvittavat automaattiajolaitteet. Koejunilla pidettiin myös yleisöajoja, jonka jälkeen metrotoimisto pyysi matkustajiltaan palautetta junista ja varsinkin niiden sisustuksesta.

Testauksien aikana kerättyjen tietojen ja kokemusten, sekä matkustajien palautteiden perusteella oli aika tilata uusi junasarja. Metron rakennustöiden hitaassa etenemistahdissa oli hyväkin puolensa, sillä 1970-luvulla elektroniikan kehitys oli nopeaa. Kuudessa vuodessa koejunien tasavirta -moottorikäytöt kävivät auttamatta vanhaksi. Suomalainen sähkötekniikan valmistaja Oy Strömberg Ab oli kehitellyt muutamien vuosien ajan vaihtovirralla toimivaan oikosulkumoottoriin taajuusmuuttajaa, jolla oikosulkumoottorin pyörimisnopeutta voitaisiin säätä portaattomasti. Neuvottelujen tuloksena Strömberg ja Metrotoimisto päättivät käyttää tätä tekniikkaa tulevassa M100 -junasarjassa. Päätös oli oikea, ja taajuusmuuttaja teki läpimurtonsa. Näin ollen M100 -sarjasta oli tulossa ensimmäinen taajuusmuuttajaohjauksinen metro maailmassa. M100-sarjan suunnittelun pääkohtana oli junien käyttökelpoisuus Helsingin talvessa, sillä oltiinhan Helsinkiin rakentamassa maailman pohjoisinta metroa.

Vaikka koejunat poikkesivat hyvinkin paljon M100-sarjasta, oli niissä jotain yhtäläistäkin. Metrojunan oranssi väri oli yksi harvoista metropäätöksistä, jonka kaupunginvaltuutetut tekivät yksimielisesti ilman jälkipyykkiä. Oranssilla värillä haettiin rauhallisuutta, turvallisuuden tunnetta, sekä piristystä Helsingin värittömiin maisemiin. Vaunun muotoilussa haettiin ajattomuutta, sillä metrojunan piti miellyttää silmää myös 20-vuoden kuluttua. Muotoilu suotiin Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin käsiin.

 

Kuva © Jorma Rauhala 29.1.1972

Kuva © Jorma Rauhala 13.4.1975