Linjat

Viipurin raitiotielinjat

Lähde: Raitio-lehti, Per Rickheden, Mikko Alameri, Matti Visuri.
Kumulatiivinen linjakartta. Kertomus kunnallishallinnosta  Kartta 1913 (hyvälaatuinen, jopa kaksi-ja yksiraiteiset osuudet näkyvät)
Kaikki lisäykset, korjaukset ja muu tieto otetaan mielihyvin vastaan. Sähköposti: srs(at)raitio.org

Kirja: Per Rickheden
Viipurin raitiotiet: ISBN 978-952580552-9, Kustantaja Laaksonen

Koeajojen alettua 25. syyskuuta 1912 avattiin kolme linjaa seuraavasti:
Linja 1: Punainen linja	PAPULA – Papulankatu – Rautatienkatu – Rautatieasema – Aleksanterinkatu – Torkkelinkatu – Kauppatori – Pohjoisvalli – Raatihuoneentori (TURUN SILTA) – Katariinankatu – Torikatu – Kauppatori – Torkkelinkatu – Aleksanterinkatu – Rautatieasema – Rautatienkatu – Papulankatu – PAPULA, linjapituus 2,522 km, avattu 28.9.1912
Linja 2: Vihreä linja	RAUTATIEASEMA – Aleksanterinkatu – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Katariinankatu – Koivistonkatu – KOLIKKOINMÄKI, linjapituus 2,150 km, avattu 13.10.1912
Wiborgs Nyheter:issä maanantaina 14.10.1912 julkaistun ilmoituksen mukaan linja 2 avattiin ”Katariinankadun loppuun” sunnuntaina 13.10 ja ”linja ulotetaan lähipäivinä Kolikkoinmäkeen asti”.
Linja 3: Sininen linja	TURUN SILTA – Pyhän Annan tori – Annankatu – Mikonkatu – Palotori (NEITSYTNIEMI), linjapituus 1,481 km, avattu 5. joulukuuta 1912
Lauantaina 25.11.1922 avattiin uusi raitiolinja Rautatieasemalta Ristimäkeen Repolankadun – Pietarinkadun – Pietarintien kautta. Tilapäinen liikenne oli silloin ollut jonkin aikaa käynnissä Rosuvoin mäkeen asti. Liikennetilaston mukaan kasvoi linjalle 1 asetettujen vaunujen määrä linjalla 1 alkaen 19. marraskuuta, joka on mitä todennäköisimmin päivä jona tilapäinen liikenne Rosuvoin mäkeen alkoi. Alla mainitun muutetun linjaston liikennöinti aloitettiin todennäköisesti samana päivänä – eli 19. marraskuuta. Samaan aikaan kun uusi raitiotieosuus otettiin käyttöön tapahtui myös linjojen 1 ja 2 muutos
Linja 1: Punainen linja	(TURUN SILTA) Raatihuoneentori – Linnankatu (ent. Katariinankatu) – Torikatu – Kauppatori – Torkkelinkatu – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – Rautatieasema – Repolankatu – Pietarinkatu – Pietarintie – RISTIMÄKI – Pietarintie – Pietarinkatu – Repolankatu – Rautatieasema – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – Torkkelinkatu –  Kauppatori – Pohjoisvalli – Raatihuoneentori (TURUN SILTA), linjapituus Turun silta – Ristimäki 4,050 km.
Linja 2: Vihreä linja	PAPULA – Papulankatu– Rautatienkatu – Rautatieasema – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Linnankatu (ent. Katariinankatu) – Koivistonkatu – KOLIKKOINMÄKI , linjapituus 3,050 km
Linja 3: Sininen linja	ennallaan
Linja 2:
Torstaina 2.9.1926 avattiin pidennetty linja 2 osuudella Kolikkoinmäki –Suurkadun ja Valtakadun kulma
Linja 2: Vihreä linja	PAPULA – kuten ennen – Kolikkoinmäki – Suurkatu – Suurkatu/Valtakatu
Torstaina 30.9.1926 avattiin liikenne linjalla 2 tilapäiseltä päätepysäkiltä Suurkadun ja Valtakadun kulmassa varsinaiselle pääteasemalle Talikkalaan Valtakadun ja Uudenkadun
Linja 2: Vihreä linja	PAPULA – kuten ennen – Suurkatu/Valtakatu – Valtakatu – Valtakatu/Uusikatu (TALIKKALA), linjapituus 4,390 km.
Torstaina 30.9.1926 avattiin liikenne linjalla 2 tilapäiseltä päätepysäkiltä Suurkadun ja Valtakadun kulmassa varsinaiselle pääteasemalle Talikkalaan Valtakadun ja Uudenkadun kulmassa.
Linja 2: Vihreä linja	PAPULA – kuten ennen – Suurkatu/Valtakatu – Valtakatu – Valtakatu/Uusikatu (TALIKKALA), linjapituus 4,390 km.
Sunnuntaina 10.8.1930 ulotettiin linja Valtakadun/Uudenkadun kulmasta Valtakadulla  KELKKALA:an aukiolle Koulukadun ja Valtakadun kulmassa.
Linja 2: Vihreä linja	PAPULA – kuten ennen – Valtakatu/Uusikatu – Valtakatu – Valtakatu/Koulukatu (KELKKALA), linjapituus 4,822 km.
1930, kun laajennus tapahtui, oli myös Viipurin kaupunkiin 1.1.1928 liitetyssä Kelkkalassa Koulukatu. Ennen vuotta 1935 oli kuitenkin Kelkkalan Koulukadun nimi muutettu Koulumestarinkaduksi, jotta sitä ei sekoitettaisi Viipurin keskustan Koulukatuun.
Linja  1 / 2 = linja 1
Lauantaina 23 lokakuuta 1937 alkoi liikenne yhdistetyillä linjoilla 1 ja 2, rengaslinjalla linjanumero 1: Papula – Kolikkoinmäki – Talikkala – Kelkkala – Ristimäki – Turun silta – Ristimäki – Kelkkala – Talikkala – Kolikkoinmäki – Papula (näin vuoden 1937 toimintakertomuksen mukaan). Todellisuudessa linjamerkinnät ja värit säilytettiin ja linjan tai värin muutos tapahtui sivuutettaessa Kelkkala.
23.10.1937 Linja 1	PAPULA – Papulankatu– Rautatienkatu – Rautatieasema – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Linnankatu (ent. Katariinankatu) – Koivistonkatu – Suurkatu – Valtakatu – Kalevankatu – (RISTIMÄKI) – Kannaksentie (ent. Pietarintie) – Kannaksenkatu (ent. Pietarinkatu) – Repolankatu – rautatieasema – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu ) – Torkkelinkatu – Kauppatori – Pohjoisvalli – Raatihuoneentori (TURUN SILTA) – Linnankatu (ent. Katariinankatu) –Torikatu – Kauppatori – Torkkelinkatu– Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – Rautatieasema – Repolankatu – Kannaksenkatu (ent. Pietarinkatu) – Kannaksentie (ent. Pietarintie) – (RISTIMÄKI) – Kalevankatu – Valtakatu – Suurkatu – Koivistonkatu – Linnankatu (ent. Katariinankatu) – Vaasankatu – Torkkelinkatu – Karjalankatu (ent. Aleksanterinkatu) – rautatieasema – Rautatienkatu – Papulankatu – PAPULA. Linjapituus 9,539 km (raidepituus, yksiraiteisena 15,350 km)
Samana päivänä  (23.10.1937) numeroitiin linja 3: Turun silta – Neitsytniemi linjaksi 2.
23.10:1937 Linja 2	TURUN SILTA – Linnansilta – Siikaniemen tori (ent. Pyhän Annan tori) – Siikaniemenkatu (ent. Pyhän Annan katu) – Mikonkatu) – Mariankatu – Palotori (NEITSYTNIEMI), linjapituus 1,374 km.
1.12.1939 lopetettiin raitioliikenne sotatoimien takia, mutta se käynnistettiin ”rajoitetusti” (tarkempia tietoja ei ole) 16. päivänä samaa kuuta päättyäkseen lopullisesti 23.12.1939 sen jälkeen kun sähkönsyöttö oli katkennut.
Viipurin takaisinvaltauksen elokuussa 1941 jälkeen kesti aina 5.5.1943 asti ennen kuin rajoitettu liikenne voitiin käynnistää linjoilla rautatieasema – Turun silta ja rengaslinjalla Keskusta – Kolikkoinmäki – Kelkkala – Ristimäki – Keskusta. Eritystapahtumissa voitiin liikennöidä myös kolmea lisälinjaa. Koska sekä Linnansilta sekä Papulaan kulkeva rautatien ylikulkusilta oli tuhottu uudelleenvaltauksen yhteydessä, ei voitu liikennöidä Neitsytniemeen eikä Papulaan.
5.5.1943 Linja 1	Rautatieasema – Mannerheiminkatu (ent. Karjalankatu) – Torkkelinkatu – Kauppatori – Pohjoisvalli – Torkkeli Knuutinpojan tori (ent. vanha Raatihuoneentori) – LINNANSILTA, (ent. TURUN SILTA) – Linnankatu – Torikatu – Kauppatori – Torkkelinkatu – Mannerheiminkatu (ent. Karjalankatu) – rautatieasema, linjapituus 3,078 km.
5.5.1943 Linja 2	RENGASLINJA: Rautatieasema – Mannerheiminkatu (ent. Karjalankatu) – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Linnankatu – Koivistonkatu – Suurkatu – Valtakatu – Kalevankatu – Kannaksentie – Kannaksenkatu – Repolankatu – rautatieasema, linjapituus 7,063 km.
Tarvittaessa, juhlien, kilpailujen ym. yhteydessä voitiin liikennöidä seuraavia lisälinjoja: Valio (Kannaksenkatu/Kappelikatu-kulma) – Kannaksenkatu – Repolankatu -Rautatieasema – Mannerheiminkatu (ent. Karjalankatu) – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Linnankatu – Koivistonkatu – Suurkatu – Suurkadun/Sepänkadun kulma, linjapituus 3,630 km. Mannerheiminkadun (ent. Karjalankatu)/Torkkelinkadun kulma – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Linnankatu – Koivistonkatu – Suurkatu – Suurkadun/Sepänkadun kulma, linjapituus 1,920 km. Mannerheiminkadun (ent. Karjalankatu)/Torkkelinkadun kulma – Mannerheiminkatu (ent. Karjalankatu)– rautatieasema, linjapituus 0,485 km. Raitiotieliikenne suomalaisen hallinnon aikana päättyi lopullisesti 15.6.1944 sen jälkeen kun ilmajohdot oli monessa paikkaa kaupunkia tuhoutuneet tulituksessa, joka lopulta johti Viipurin menettämiseen.

Teoksesta Suomen Rautatiet, Mikko Alameri:
Viipurin sähköraitiotiet

Strategiseen kohtaan Karjalan kannaksen länsipäähän, länttä ja itää yhdistävän tien varrelle ja suojaisaan merisatamapaikkaan rakennetun Viipurin sijainti takasi kaupungille edullisen aseman kansainvälisen kaupan keskuksena, jonka perinteet ulottuvat kauas keskiajalle saakka. Saimaan kanavan sekä Riihimäen – Pietarin radan valmistuttua Viipurin kehitys erääksi Suomen suurimmista kaupungeista vientisatamineen oli nopea ja kaupungin merkitys muodostui huomattavaksi.
Vuosisadan vaihteen tienoilla tehtiin ensimmäinen yritys kaupungin sisäisen liikenteen järjestämiseksi kahdella hevosomnibussilla, mutta toiminta jäi lyhytaikaiseksi. Kasvava liikennetarve ja toisaalta Helsingin ja Turun myönteiset kokemukset sähköraitioteistään johtivat siihen, että Viipurin kaupunginvaltuutetut tekivät 11.11.1910 berliiniläisen AEG -yhtiön kanssa sopimuksen sähkölaitoksen ja raitioteiden rakentamisesta. Yhtiölle myönnettiin mainittuun rakentamiseen kuin myös sähkön tuottamiseen yksinoikeus viideksi vuosikymmeneksi kaupungin silloisilla sekä vastaisilla alueilla. Kaupunki varasi kuitenkin oikeuden voida lunastaa laitokset ja raitiotiet 24 vuoden kuluttua sähkölaitoksen valmistumisesta lukien. Raideleveydeksi valittiin sama kuin muissakin raitiotiekaupungeissamme eli 1000 mm. ASEA suoritti radanrakennuksen, jota tosin osittain vaikeutti epätavallisen aikainen talven tulo vuonna 1912.
Ensimmäisellä linjalla saatettiin käynnistää liikenne 28.9.1912, ja kolmesta linjasta muodostuva pääasiassa yksiraiteinen raitiotieverkko oli 1.12.1912 kokonaisuudessaan avattu liikenteelle. Vuosina 1912-1922 käsitti raitiotieverkko seuraavat linjat: N:o 1 (linjan tunnusvärinä oli punainen) Papula – Rautatieasema – Turunsilta (2.5 km), n:o 2 (vihreä) Rautatieasema – Kolikkoinmäki (2.2 km) sekä n:o 3 (sininen) Turunsilta – Neitsytniemi (1.5 km).
25.11.1922 saatiin ensimmäinen vaihe raitiotieverkon laajennustyössä valmiiksi, ja linjasto muodostui seuraavaksi. N:o 1 Turunsilta – Rautatieasema – Ristimäki, n:o 2 Papula – Rautatieasema – Kolikkoinmäki (edelleen Talikkalaan 30.09.1926 ja Kelkkalaan 10.08.1930) sekä n:o 3 Turunsilta – Neitsytniemi.
—————
23.10.1937 linjat n:o 1 ja 2 yhdistettiin linjaksi Papula – Kolikkoinmäki – Kelkkala – Ristimäki – Rautatieasema – Turunsilta ja takaisin (tunnusvärit punainen ja vihreä vaihdettiin Kelkkalassa). Mainitusta vuodesta alkaen yhdistetty 1/2 -linja muodosti linjan n:o 3, Turunsilta – Neitsytniemi, kanssa Viipurin raitiotieverkon.
Kaupungin ja AEG :n välillä syntyi sopimusehdoista erimielisyyksiä jotka huipentuivat sarjaan oikeudenkäyntejä. Kaupunki halusi lunastaa raitiotie- ja sähkölaitoksen jo vuonna 1933, mutta vasta huhtikuussa 1936 kysymys ratkesi oikeuden tuomitessa yhtiön menettämään toimilupansa. Neuvottelujen jälkeen AEG myi laitoksensa 11.12.1936 Viipurin kaupungille, jos kohta viimeksi mainittu oli välimiesoikeuden tuomion nojalla ottanut raitiotiet hallintaansa jo 15.5.1936. Viipurin kaupungin sähkölaitoksen omistukseen raitiotiet siirrettiin 31.12.1936.
Vuonna 1938 tehtiin useita suunnitelmia kaupungin raitiotiejärjestelmän kehittämiseksi ja laajentamiseksi. Silloista rataverkkoa uudistettiin muun muassa eristämällä raitiotielinjaa muusta ajoneuvoliikenteestä. 30.11.1939 alkanut talvisota teki kuitenkin tyhjiksi kaikki kehittämissuunnitelmat.

Sodassa kaupunki joutui voimakkaiden ilmapommitusten ja kaukotulituksen kohteeksi. Vuoden 1939 joulunpyhien jälkeen aloitettiin kaupungin evakuointi ja 23.2.1940 olivat siviilielämän toiminnot päättyneet. Kun sota loppui 13.3.1940. arvioitiin noin 80 % kaupungin rakennuksista tuhoutuneen. Tällöin rintamalinja kulki kaupunkialueen halki noin kolmen kilometrin päässä kaakkoon kaupungin keskustasta. Rauhansopimuksen mukaan Viipuri oli luovutettava Neuvostoliitolle.
Neuvostoliittolaiset ovat todennäköisesti liikennöineet kaupungin raitioteillä välirauhan aikana; raiteistoa oli hiukan muutettu ja osa alunperin vaaleankeltaisista raitiovaunuista oli maalattu alaosastaan punaisiksi.
Runsaat kaksi kuukautta jatkosodan (1941 -1944) alkamisesta suomalaiset joukot valloittivat 29. ja 30.8.1941 kaupungin takaisin. Vähitellen ryhtyi väestö palaamaan Viipuriin, mutta siitä huolimatta, että raitiotiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, kesti kauan, ennen kuin liikenne saatettiin jälleen käynnistää.
27.4.1943 tekivät Viipurin kaupunginvaltuutetut kiertoajelun raitioteillä, ja 5.5.1943 voitiin aloittaa rajoitettu liikenne. Lokakuussa käynnistyi raitiovaunuliikenne normaalina. Linjaa 3 Neitsytniemeen ei kuitenkaan liikennöity.
Neuvostoarmeija valloitti Viipurin pääosiltaan 20.6.1944 – vain luoteiset kaupunginosat jäivät suomalaisten puolelle – ja aselepoehtojen mukaan kaupunki luovutettiin toistamiseen Neuvostoliitolle syyskuussa 1944. Viipurin raitiotieliikennettä jatkettiin sittemin vuodesta 1946 lähtien vuoteen 1957 saakka.

Reittikuvaus: (Raitio 3-1997, Matti Visuri):

Linjoja oli kolme aluksi pituudeltaan 6163 metriä.
Ensimmäisen linjan pituus oli 2,5 km. ”Punainen linja” johti Papulasta Turunsillalle (Linnansillalle). Reitti kulki Papulan-, Rautatien-, Aleksanterin (Karjalan-), Torkkelin-, Pohjoisvallin-, Katariinan- (Linnan-) ja Torikatua Pitkin Linnansillalle.
Toinen linja ”vihreä linja” 2,2 km vei Rautatieasemalta Kolikkoinmäelle seuraten Aleksanterin-, Torkkelin-, Vaasan,- ja Katariinankatua Kolikkoinmäelle.
Kolmas linja ”sininen linja” 1,5 km vei Turunsillalta Neitsytniemen torille kulkien Siikaniemen-, ja Mikonkatua. Neitsytniementorilla oli kääntösilmukka. Raitiotiematkustajien oli ylitettävä Linnansilta (Turunsilta) jalan. Kääntösillan raitiotiekiskoihin johdettiin virta merikaapelia myöden. Virtajohdot kytkeytyivät sillan sulkeutuessa koskettimiin. Silta haittasi huomattavasti läntisten kaupunginosien liikennettä. Vuonna 1938 kaupunki harkitsi uuden sillan rakentamista Neitsytniemeen ja raitioteiden jatkamista Sorvaliin…. Talvisota katkaisi kuitenkin suunnitelmat.
Torkkelin-, Aleksanterin-, ja Papulankadulla linjat olivat kaksiraiteisia. Risteyksissä ja kohtauspaikoissa vaununkuljettaja käänsi vaihteet oikeaan menosuuntaan.

Raitioteiden linjojen jatkaminen 1922-1936:
Kymmenen vuoden kuluttua liikenteen aloittamisesta vuonna 1922 tuli linjamuutoksia. Linja nro 1 Turunsillalta (Linnansillalta) Rautatieaseman kautta Ristimäkeen. Linja nro 2 Papulasta Rautatieaseman kautta Kolikkoinmäkeen ja vuonna 1926 Talikkalaan. Samaa linjaa jatkettiin vuonna 1927 Kelkkalaan. Patterinmäen itäisiä osia oli yritetty vuosia liittää Viipurin maalaiskunnasta kaupunkiin. Kaupungin johto vastusti toimenpidettä. Liitettävä alue oli Viipurin kaupungin kokoinen. Kaupungin pinta-ala tuli siis kaksinkertaistumaan. Tarvittiin 1924 valtiovallan väliintulo ennen kuin ratkaisu löytyi. Ei ollut outoa, että uusiin kaupunginosiin jatkettiin raitioteitä. Linja nro 3 Neitsytniemestä säilyi entisellään. Liikenteen toimivuutta haittasi Linnansilta (Turunsilta), joka oli auki ajoittain laivojen ohittaessa sillan.
Viipurin raitiotielinjat:

28.9.1912- 1.12.1912*	1 2 3	Papula – Linnansilta Rautatieasema – Kolikkoinmäki Linnansilta – Neitsytniemi
1922	1 2 3	Ristimäki – Linnansilta Papula – Kolikkoinmäki Linnansilta – Neitsytniemi
1926	1 2 3	Ristimäki – Linnansilta Papula – Kolikkoinmäki – Talikkala Linnansilta – Neitsytniemi
1927	1 2 3	Ristimäki – Linnansilta Papula – Kolikkoinmäki – Talikkala – Kelkkala Linnansilta – Neitsytniemi
23.10.1937	1+2 3	Papula – Kolikkoinmäki – Talikkala – Kelkkala – Ristimäki – Linnansilta** Linnansilta – Neitsytniemi

 

-*= Liikennöinti aloitettiin asteittain tänä aikana.
-**=Papula – Ristimäki ja Ristimäki – Papula: vihreät kyltit; Ristimäki – Linnansilta – Ristimäki: punaiset kyltit

 

Matkailukartta 1926. Raitiolinjat sinisellä.

Viipurin kumulatiivinen linjakartta

Linjan numero	Linjan väri	Reittikadut (eri muodoissaan) vuonna 1935
1	punainen	Kannaksentie / Ristimäenkatu – Maantie Pietariin eli Kannaksentie – Pietarinkatu – eli Kannaksenkatu – Repolankatu – Aleksanterinkatu eli Karjalankatu eli Mannerheiminkatu – Torkkelinkatu – Pohjoisvalli(katu) – Katari(i)nankatu eli Linnankatu – Torikatu – Torkkelinkatu -…
2	vihreä	Papulankatu – Rautatie(n)katu – Aleksanterinkatu eli Karjalankatu eli Mannerheiminkatu – Torkkelinkatu – Vaasankatu – Katari(i)nankatu eli Linnankatu – Maantie Koivistolle eli Koivistonkatu – Suur(i)katu – Valtakatu – Valtakatu / Koulumestarinkatu.
3	sininen	Mariankatu / Palotori – Mariankatu – Mikonkatu – Pyhän Annankatu eli Annankatu eli Siikaniemenkatu – Turunsilta eli Linnansilta.

Halliraide:
Aleksanterinkatu eli Karjalankatu eli Mannerheiminkatu – Pontuksenkatu eli Tehtaankatu.
Vuonna 1937 linjat 1 ja 2 yhdistettiin Ristimäen ja Kelkkalan välillä Kalevankadulle rakennettua raidetta pitkin.

 

-23.12.1939 Suomalaisten hoitama liikenne lopetettiin.
-22.8.40-x.8.1941 neuvostoliittolaiset hoitivat liikennettä
-5.5.1943-15.6.1944 Suomalaiset hoitivat jälleen liikennettä
-21.9.1946-x.10.1957 neuvostoliittolaiset hoitivat liikennettä

Kertomus Viipurin kaupungin kunnallishallinnosta 1936
Raitiotiet
Liikenne on ollut järjestettynä entiseen tapaan kolmella linjalla; nimittäin Linnansilta – Ristimäki (linja 1), Papula – Kelkkala (linja 2) ja Linnansilta – Neitsytniemi (linja 3). Säännöllisessä liikenteessä on ollut 1. linjalla viisi moottorivaunua, 2. linjalla kuusi moottorivaunua ja viisi jälkivaunua sekä 3. linjalla kaksi moottorivaunua eli yhteensä 13 moottorivaunua ja 5 jälkivaunua. Eräissä tapauksissa, liikenteen ollessa syystä tai toisesta erityisen vilkas, on käytetty ylimääräisiä moottori- ja jälkivaunuja. Vaunuvuorot ovat päiväliikenteen aikaan olleet 7,5 minuutin väliajoin.
Vuoden aikana on yleisön mukavuutta silmälläpitäen otettu käyttöön seuraavat uudet pysäkit: 1. linjalla Suorakaiteen kohdalla Ristimäellä, 2. linjalla Suuren – ja Sepänkadun risteyksessä ja 3. linjalla Siikaniemen – ja Tervaniemenkatujen risteyksessä. Lisäksi on 2. linjalla Suurellakadulla siirretty pysäkki Linjakadun kulmasta Notkokadun kulmaan ja Teollisuuskadun pysäkki yhden pylväsvälin ammattikoululle päin.
Marraskuun alusta otettiin käyttöön uusi aamuliikenneaikataulu, jonka mukaan liikenne tavallisin väliajoin on käynnissä jo klo 6.36 alkaen. Vaunut lähetetään liikenteeseen 31 minuuttia aikaisemmin kuin aiemmin. Tällä toimenpiteellä pyrittiin palvelemaan niiden matkustajien tarvetta, joiden on oltava toimipaikoissaan klo 7.
Raitioteiden käytön lisäämiseksi otettiin samoin marraskuussa käyttöön kuukausikortit, jotka oikeuttavat haltijansa kuukauden aikana kahteen matkaan päivässä määrätyillä väleillä. Kuukausikortin hinta on vain 30 markkaa. Vuosilipun hintaa alennettiin siten, että se maksaa kaupungin virastoille ja laitoksille 600 markkaa ja yksityisille 800 markkaa vuodessa. Muuten on vuoden aikana ollut voimassa aikaisempi hinnasto. Kertamatka on maksanut markan ja alennuslippuja käyttäen 80 penniä. Yhtiön aikana käytettyjen messinkisten polettien tilalle otettiin käyttöön viiden kappaleen alennuslippuvihot. Tavaralipuista perittiin 50 penniä. Lippujen mallia muutettiin jonkin verran tarkoituksena päästä yksinkertaisempaan, suurempaan käytännöllisyyteen ja tarkistusmahdollisuuteen.
Matkustajaliikenne osoitti edelliseen vuoteen verrattuna kasvua. Kokonaismatkustajamäärä oli 4.706.788 henkeä. Ajettu moottorivaunukilometrimäärä oli vuoden aikana 960.911 ja jälkivaunukilometrimäärä 207.328. Maksavia matkustajia oli ajokilometriä kohti neljä henkeä.
Vuoden aikana oli käytössä 258 vapaalippua ja poliiseilla oli myös vapaamatkaoikeus. Vapaalippujen suuri määrä johtuu kaupungin raitioteiden ollessa yhtiömuodossa (Viipurin Kaasu ja Sähkö Oy), VKS:n jakamat vapaaliput pidettiin voimassa kaupungin hallinnankin aikana ja niiden lisäksi kaupunki myönsi joukon uusia vapaalippuja.
Radan pituus on pysynyt kertomusvuonna entisellään. Yksiraiteista rataa oli 18.442 m. Tästä määrästä linjalla 1 6864 m, linjalla 2 7431 m, linjalla 3 1991 m ja muilla rataverkoston osilla halliraiteina, tavararaiteina ja muina sellaisina 2078 m.
Kiskonvaihdon lisäksi siirrettiin Äyräpäänkadun ja Kannaksenkadun kulmassa ollut vaihde Papulan rataosalle rautatiesillan luo ja siellä ollut vaihde poistettiin käytöstä. Valtionrautateiden satamaradan ja raitiotien X-muotoinen risteys korjattiin.
Korjauspajalla on tehty täyskorjaus vaunuille 8, 10, 14, 51, 58 ja 61.

Liikkuva kalusto pysyi samana kuin aikaisemminkin. Se käsitti 19 moottorivaunua (1-19) ja 15 jälkivaunua (50-64). Työvaunustoon kuului: 6 halkovaunua 1 kiskojenkuljetusvaunu

1 jäähöylävaunu 5 lumivaunua 1 suolavaunu 8 kivihiilen & kuonan kaatovaunua 2 lumiauraa 1 sähköveturi (16 hv)

 

Kertomus Viipurin kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1937
Raitiotiet
Aikaisemmista linjoista I (Linnansilta – Ristimäki) ja II (Papula – Kelkkala) muodostettiin rengaslinja yhdistämällä Ristimäen ja Kelkkalan väli 560 m pitkällä yhdysradalla. Liikenne rengaslinjalla aloitettiin 23.10.1937 ja se kulkee seuraavasti: Papula – Kelkkala – Ristimäki -Linnansilta – Ristimäki – Kelkkala – Papula.
Vaunuvuorojen lukumäärä on yhdysraiteen vuoksi lisääntynyt yhdellä. Liikenteessä on siten ollut linjalla I (Rengaslinja) 12 moottorivaunua ja linjalla II (entinen linja III Linnansilta – Neitsytniemi) 2 eli yhteensä 14 moottorivaunua. Jälkivaunuja on ollut säännöllisessä liikenteessä 11. Tarpeen tullen on asetettu liikenteeseen ylimääräisiä vaunuja. Vaunuvuorot entiseen tapaan 7 1/2 minuutin väliajoin.
Tariffit ovat vuoden aikana pysyneet ennallaan. Hinnat siis: kertalippu 1 mk, alennusliput 5 kpl 4 mk, tavaraliput 50 p. Aikalipuista maksoivat vuosiliput kaupungin laitoksille 600 mk ja yksityisille 800 mk, kuukausiliput 30 mk sekä koululaisliput 15 mk.
Matkustajaliikenne on kasvanut edellisestä vuodesta. Matkustajia oli yhteensä 5.445.840, näistä vapaalipulla matkustaneita henkilökuntaa 131.144 ja poliiseja 89.874. Moottorivaunukilometrejä ajettiin vuoden aikana 973.701,74 ja jälkivaunukilometrejä 285.136,74. Laskettu kilometrimäärä oli siten 1.116.270,110 ja matkustajia laskettua ajokilometriä kohti 4,7.
Liikkuvassa kalustossa ei ole tapahtunut muutoksia. —
Kelkkalan ja Ristimäen linjapäätteet yhdistettiin rakentamalla uutta rataa liikennepituudeltaan 560 m. Yhdysradan rakentamiseen käytettiin ratakiskoa 914,6 m ja raitiotiekiskoa 260,8 m sekä 2 kpl uusia vaihteita.
Ratapituus laskettuna yksiraiteisena ratana oli 19.335 m, josta yhdistettyjen I ja II linjojen (rengaslinjan) osalla oli 15.350 m linjalla II (entinen linja III Linnansilta – Neitsytniemi) 1.991 m sekä muilla verkon osilla yhteensä 1.993 m. Viimeksi mainitusta on rata vaunuhalliin 596 m ja hallien radat 1.397 m.

Postikorttikuva Viipurin linnan tornista Neitsytniemeen päin. Alhaalta keskeltä raitiotie Neitsytniemeen.
Kokoelma / Collection Jyrki Längman.

Kokoelma / Collection Jyrki Längman