Takaisin

ETUSIVU

FRONTPAGE

Helsingin raitioteiden työvaunut

Teksti Tom Heino

TYÖVAUNUT 1890-1955

Tuleva työvaunu 4 alkuperäisnumerolla 37 Saunakadulla eli Etelärantatiellä, nykyisellä Laivasillankadulla. (Linjakilvissä määränpäänä on Kaivopuisto)
Kokoelma J. Rauhala
Raitio 1-2000

Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö (HRO) tuli toimeen neljällä työmoottorivaunulla. Olemassa oli tosin vedettäviä vesi-, suola-, hiekka- ja kivivaunuja, joista ei ole säilynyt tarkempia tietoja eikä kuviakaan; vain vuosittaisia lukumääriä löytyy HRO:n vuosikertomuksista. Lisäksi oli kaksi tornivaunua ja kuusi lumenkuljetusvaunua sekä joitakin työautoja, jotka esitellään artikkelisarjan viimeisessä osassa. Kulosaaren Raitiotieosakeyhtiöllä oli niin ikään erilaisia Kulosaaressa käytettyjä tavaraperävaunuja, joihin emme puutu. M.G.Stenius Osakeyhtiöllä taas oli sähköveturi, jonka esittelemme tässä osassa, sekä koko joukko Munkkiniemessä ja Haagassa käytettyjä tavaraperävaunuja. Artikkelin ulkopuolelle on jätetty lumiaurat, joita työnsi milloin mikäkin moottorivaunu. Luettelo lumiauroista löytyy esim. seuramme nettisivuilta.
HRO:n kirjanpidossa työmoottorivaunut on listattu A-sarjaan (arbetsvagn). Vaunuissa ei A-kirjainta kuitenkaan koskaan nähty, A-sarjan numero kylläkin. Vaunujen helmoissa olevat kirjainlyhenteet viittaavat tietenkin HRO-yhtiöön. HKL suomalaisti vaunut T-sarjaan (työvaunu), ja vaunuihin ilmestyi myös T-kirjain. Lopulta työvaunut päätyivät H-sarjaan (huoltovaunu ja hallivaunu), vieläpä siten, että hiomavaunuissa 1 ja 2 ei ollut H-kirjainta lainkaan, vaunuissa H 3 - H 14 oli, mutta ilman väliviivaa kirjaimen ja numeron välissä, ja vaunuissa H-15 - H 26 sekä kirjain että väliviiva (eräitä viivattomia poikkeuksia lukuun ottamatta) ja numero. Viimeksi HKL siirsi hioma- ja harjavaunut "työkonenumerointiin" vuonna 1982 välille 2118 - 2126. Kaksi hinausvaunua on edelleen H-sarjassa (H-1 ja H-2), mutta niistä enemmän seuraavassa osassa.

Asiaan! Seuraavaksi esittelemme HRO:n työmoottorivaunut sekä pari muuta vempelettä. Mainittakoon heti aluksi, että Töölössä rakennettiin vuonna 1937 raiteenpuhdistusperävaunu, ja jossain vaiheessa HRO:lla oli rakennettu myös hitsauskoneenkuljetusvaunu. Molemmat siirtyivät HKL:lle 1945 samoin kuin Lokomon toimittamat jäähöyläperä vaunu (1942), hytillinen jäähöyläperä vaunu (1943) sekä erikoisjäähöylä (1944). Höyläpelit ja raiteenpuhdistusperävaunu poistettiin vuonna 1953, mutta hitsauskoneenkuljetusvaunun poistoajankohtaa emme tiedä. Kuvia ei näytä säilyneen näistä vekottimista. Toisaalla tässä artikkelissa on kyllä kuva kahdesta pienestä työvaunun alustasta ja ne voisivat olla mahdollisia jäänteitä joistakin pienistä työvaunuista.

Työvaunut A1-A4 / T1-T5 / H1-H3

Vaunun numero: HRO 28 (1900 - 21),
HRO A1 (1921- 44), HKL T1 (1945 - 53)
Valmistaja: Kummer
Nimike: Kiskontahkoamisvaunu, eli hiomavaunu

Vaunusta on säilynyt muutama valokuva. Nekin osoittavat lähinnä vain sen, että vaunu oli säilyttänyt kummermaisen ulkomuotonsa. Sivuikkunat oli pienennetty puupaneelein, ja vaunu oli maalattu harmaaksi. Vaunun työvaununumero näkyy vaunun sivuhelmassa. Itse hiomalaitteistosta ei liene säilynyt tarkempaa kuvausta. Vaunun ajomoottoreina oli 2 kpl UIC-moottoreita. Vaunu poistettiin vuonna 1953 ensimmäisen Schörling-hiomavanun valmistuttua ja lienee silloin romutettu.

Kuva yllä
Työvaunu 1 Töölön hallissa 1930-luvulla. Nyt vaunussa on jo pantografi eli saksisankavirroitin.
Kuva Roos. Kokoelma J. Rauhala

Kuva vasemmalla
Työvaunu 1 Vallilan hallissa 1950-luvulla.
Kuva L. Welander. Kokoelma J. Rauhala

Kuva oikealla:
Työvaunu 1 melko pian valmistuttuaan. Kummer-vaunun isot ikkunat on pienennetty mutta katolla on vielä lyyravirroitin.
Kokoelma J. Rauhala

Vaunun numero: HRO 32 (1901 - 21),
HRO A2 (1921- 44), HKL T2 (1945 - 55), HKL H3 (1955 - 63)
Valmistaja: Kummer
Nimike: radanpuhdistusvaunu

Työvaunu 2 melko uutena Töölön hallissa. Vaunun ulkoasusta on tehty veturimainen. Alkuperäinen lyyravirroitin on katolla sekä korin päädyt alkuperäiset umpinaiset.
Kokoelma J. Rauhala

Tässä vaunussa Kummerin alustalle oli rakennettu uusi, lyhyt, kulmikas kori, jonka kummassakin päässä oli viistokantinen laatikko radanpuhdistustyökaluja varten. Kori muistutti erehdyttävästi "steeple cab" -tyyppistä sähköveturia, jollaisia oli valmistettu pienille sähköradoille kautta maailman, myös meidän maahamme kuten Steniukselle Munkkiniemeen ja Hammarénille Kyröskoskelle. Tästä vaunusta on aikoinaan otettu useita kuvia. Myöhemmissä kuvissa, jotka on otettu 1950-luvun alussa, havaitaan että ainakin toisen pään laatikko (ja luultavimmin myös toisenkin) on purettu avotasoksi. Vaunun virroitinkin on säännöllisesti vaihdettu uudempaan malliin. Moottoreiksi oli vaihdettu ensin UIC koneet ja HKL:n aikana "pikkuruotsalaisten" ASEA B10 ½ -koneet. Vuonna 1948 vaunu muutettiin työvaunun nimikkeelle ja on sen jälkeen toiminut myös jonkinlaisena hinurina Vallilan hallissa. Vaunu romutettiin vuonna 1963 ensimmäisten harjavaunujen käyttöönoton jälkeen.

Työvaunu 2 elokuussa 1962 Vallilan hallissa vierellään jokin ASEA:n työvaunu. Vaunussa on nyt saksisankavirroitin ja päädyt on avattu ja ne muodostavat tavaralavan.
Kuva N.N. Forbes. Kokoelma J. Rauhala
Vuonna 1945 uransa aloittanut korjaamotyöntekijä muistelee seuraavaa: Vaunu T2 / H3 oli väriltään vihreä. Molempien päätyjen laatikot oli putettu avotasoiksi. Vaunua käytettiin Vallilassa mm. jarrutönkkien kuljettamiseen ja kaupungillakin sitä näki, siinä olivat "luutamummojen" työkalut ja eväät.

Vaunun numero: HRO 9 (1900 - 28),
HRO A3 (1928- 44), HKL T3 (1945 - 48?)
Valmistaja: Kummer
Nimike: hitsausvaunu

Valitettavasti tämä sanomalehtikuva vuodelta 1949 on melko heikko mutta näemme siinä kuitenkin oikealla työvaunun nro 3 ja vasemmalla jonkin ASEA:n työvaunun.
Kokoelma T. Niskanen

Tämäkin vaunu säilytti kummermaisen ulkonäkönsä ja myös isot ikkunansa, joskin se maalattiin harmaaksi. Vaunu on ilmeisesti ollut jo ennen vuotta 1928 hitsausvaununa, sillä 1.2.1924 HRO ilmoittaa työvaunukalustoon kuuluvan myös hitsausvaunun. Vaunusta on tiedossa yksi valokuva. Ilmeisestikin vaunun sisällä on säilytetty hitsausvälineitä, mutta muuten vaunu on ollut lähes entisellään, ajomoottoreina 2 kpl UIC-koneita. Vuosikertomuksista päätellen vaunu lienee poistettu vuonna 1948 ja kaiketi korvattu autolla. Kyseessä on muuten viimeinen moottorivaununa henkilöliikenteessä ollut Kummer-vaunu.

Vuonna 1945 uransa aloittanut korjaamotyöntekijä muistelee seuraavaa: Hitsausvaunussa T 3 oli vaunun kyljessä vaakatasossa paksu bambutanko, jossa oli koukku (tangossa sähköjohto). Hitsatessa tanko nostettiin kiinni ajojohtoon, josta vaunussa oleva hitsauslaite sai virran. Hitsauslaite oli sinällään irtonainen ja jonkinlaisilla kiskoilla vaunun sisällä.

Tuleva työvaunu alkuperäisnumerolla HRO 9 Töölön hallissa vaunukorjaamon edustalla 1920-luvulla. Kuljettaja seisoo vaunun kakkospäässä. Ajopäitten numerointi on pienellä lattian rajassa matkustamon korin alakulmassa.
Kuva Roos. Kokoelma J. Rauhala

Vaunun numero: HRO 37 (1908-30), HRO A 4 (1930-44). HKL T 4 (1945-53)
Valmistaja: ASEA
Nimike: työkaluvaunu

Tästä "pikkuruotsalaisesta" ei ole säilynyt yhtään varmaa kuvaa työvaununa. Voidaan vain olettaa, ettei sitä ole suuremmin muuteltu (paitsi ehkä maalattu harmaaksi). Sitä on vain käytetty liikkuvana työkaluvajana. Ajomoottoreina oli tässäkin 2 kpl UIC koneita. Vaunu poistettiin vuonna 1953 ja lienee silloin romutettu.

Koskelan hallin pihalla seisovista vaunuista vasemmainen on ASEA:n työvaunu. Vaunussa on työvaunuväritys.
Kuva H. Havas. Kokoelma T. Niskanen

Vaunun numero: HRO 110 (1908-44), HKL 65 (1945-48). HKL T 5 (1948-56)
Valmistaja: ASEA
Nimike: hinausvaunu

Vaunu oli toiseksi uusin "pikkuruotsalainen", jonka nimikekin jo kertoo, että kyseessä oli ns. hallipässi. Niinpä ei ole syytä olettaa, että vaunuun olisi tehty muita muutoksia kuin kaksisuuntaiseksi palauttaminen (kontrolleri ja käsijarru molemmissa päissä). Ajomoottoreiksi oli vaihdettu tehokkaammat US.253a-koneet. Koska vaunusta ei ole säilynyt yhtään varmaa valokuvaa työvaununa, ei sen värityksestäkään ole tietoa, mutta oletettavasti vaunu on säilynyt keltavihreänä kuten muutkin "pikkuruotsalaiset" hallipässit. Poistoon ja ilmeisesti romutukseen vaunu on joutunut vuonna 1956, jolloin kaikkiaan 11 muuta "pikkuruotsalaista" muutettiin kuvatulla tavalla hinausvaunuiksi (näistä enemmän artikkelisarjan seuraavassa osassa).
Lisäksi vuonna 1953 HKL ilmoitti muuttaneensa yhden tässä mainitsemattoman moottorivaunun työvaunuksi.

Tuleva työvaunu 5 alkuperäisnumerolla HRO 110 Töölön hallin takapihalla Sipoon kirkon ulkohuoneitten ja piharakennusten tiiliseinää vasten.
Kokoelma J. Rauhala.

M.G. Steniuksen sähköveturi
Valmistaja: ASEA
Valmistusnumero: 64
Valmistusvuosi: 1915

M.G. Stenius Oy oli hankkinut ASEA:lta tämän sähköveturin, jota käytettiin erilaisten tavaravaunujen vetämiseen lähinnä Munkkiniemessä.
HRO osti aikanaan Steniuksen radat, mutta ei kalustoa, joten veturi jäi seisomaan Steniuksen Munkkiniemen veturivajaan. Yhtiön vuosikertomuksessa vuodelta 1935 mainitaan veturin olleen yhä olemassa käyttämättömänä. Oletettavasti se on pian tämän jälkeen joko myyty tai romutettu. Ainoa veturista säilynyt kuva on ASEA:n arkistosta löytynyt valmistumiskuva.

M.G.Stenius OY:n sähköveturi ASEA:n tehdaskuvassa vuonna 1915. Veturissa on normaali raitiotien trumpettikytkin ja lyyravirroitin.
Kokoelma J. Rauhala.

TORNIVAUNUT
Tornivaunu Koskelan hallissa 19.2.1972. Nykyään tämä vaunu on esillä Raitioliikennemuseossa.
Kuva J. Rauhala.
Raitioliikennemuseossa näytteillä oleva tornivaunu lienee sama, joka esiintyy jo postikorttikuvassa ennen vuotta 1908. Vaunua lienee vedetty moottorivaunulla (ainakin kytkin siitä löytyy) ja käytetty ajojohtotarkastuksissa ja -korjauksissa. Vuonna 1909 HRO päätti hankkia uuden tornivaunun. Myöhemmässä kuvassa näkyy toinenkin samantyyppinen torni vaunu, joka tiettävästi hävitettiin 1970- luvulla. Tornivaunujen valmistajista meillä ei ole varmaa tietoa, ei myöskään hankintavuosista.

LUMIVAUNUT
ASEA:n avoperävaunun alustalle tehty lumivaunu Koskelan ratapihan pistoraiteella 1.1.1972. Vaunu kuuluu nykyään Raitioliikennemuseon kokoelmiin ja on varastoituna Koskelan hallissa.
Kuva J. Rauhala.
Kuten jo todettiin, HRO:lla oli tarkemmin tuntematon määrä erilaisia (itse tehtyjä) tavaravaunuja jo vuosisadan alkupuolella. Vuonna 1941 rakennettiin pistoraiteita ("lumiraiteita") Hietalahden altaaseen, Kauppatorille Kolera-altaaseen ja Siltavuorenrantaan. Tällöin muutettiin vanhat ASEA:n avoperävaunut HRO 201 - 204 vuodelta 1908 lumivaunuiksi: korien tilalle rakennettiin laidalliset puulavat. Moottorivaunujen vetämillä vaunuilla kuljetettiin lumimassoja mereen kaadettaviksi. Vuonna 1942 sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena Kummer-perävaunu HRO 21 (ent. moottori vaunu HRO 31 vuodelta 1900) muutettiin samalla tavalla lumivaunuksi. Jossain vaiheessa (vuoden 1941 jälkeen, mutta ennen joulukuuta 1944) oli Kummer -alustalle rakennettu toinenkin lumi vaunu, jota emme kuitenkaan pysty identifioimaan; voimme vain olettaa, että kyseessä on ollut pitkään varaosatarpeiksi säilytetty Kummer-vaunun alusta jostakin ennen vuotta 1920 romutetusta vaunusta.
Kummer-lumivaunut sekä kaksi ASEA -laista poistettiin vuonna 1953, ja kolmaskin ASEA -lainen vuonna 1959. Ainoa jäljelle jäänyt lumivaunu (ASEA:n alustalla) jäi odottelemaan HKL:n museon syntymistä. Kaupunginmuseo omistaa nykyisin tämän vaunun, joka seisoo Koskelan säilytyshallin perimmäisessä nurkassa unohdettuna parin lumiauran kanssa. Sen näytteille asettaminen ei näytä todennäköiseltä. Kunhan nyt eksistoi…

Kahden käytöstä poistetun työvaunun alustat Koskelan hallissa rataosaston pistoraiteella 29.12.1972. Kummassakin vaunussa on raitiotien trumpettikytkimet eli niitä on voitu vetää normaaliin tapaan raitiovaunulla.
Kuva J. Rauhala.

Miesvoimin liikuteltava koskon hiomakone 1930-luvulta. Sähkövoiman tämä työkone saa ajojohtoon kytketyn kaapelin välityksellä. Oikeanpuoleinen mies pitääkin tankoa pystyssä.
Kokoelma J. Rauhala.

Vaunun numero: HKL (H) 1 (1953-1982), HKL 2118 (1982-)
ja HKL (H) 2 (1955-1982), HKL 2119 (1982-).
(Käytännössä ilman H-kirjainta kummatkin)
Valmistajat: Schörling/AEG/Strömberg
Muutostyöt (HKL 2118): Göteborgs Spårvägar
Nimikkeet: (H) 1 / 2118 hiomavaunu (1953-92, työvaunu (radanpuhdistusvaunu, lehtikelivaunu) (1993-)
(H) 2 / 2119 hiomavaunu

Hiomavaunu 1 aivan uutena Eläintarhassa 22.4.1953. Vaunussa on yksinkertainen käsinkäännettävä tuulilasinpyyhin, jonka kiinnitys on tehty suoraan lasin läpi.
Kuva B. Okkola. Kokoelma J. Rauhala.

Hiomavaunu 1 Vallilassa siinä asussa kun vaunujen keulat olivat ympäriinsä raidoitettu punakeltaisiksi.
Kuva J. Rauhala 27.9.1980.
Saksasta tilattu Schörling-hiomavaunu 1 korvasi Kummer-vaunusta rakennetun vaunun T 1 (ent. A 1), johon jo tutustuimme. Kaksi vuotta myöhemmin HKL sai toisen samanlaisen. Vaunut ovat saksalaisia perusmallisia hiomavaunuja. Vaunuissa oli kummallakin puolella akseleiden välissä kaksi hiomakiveä ja niiden vieressä vesisuuttimet. Kivet voitiin nostaa ja laskea tarpeen mukaan. Ajomoottoreina on kummassakin 2 x Strömberg GHAT-78. Ajokytkimet ovat pöytään upotettua "kahvimyllymallia" ja AEG:n tuotantoa. Vaunut olivat ensimmäiset, joiden ajovalot olivat parivaloja. Raitiovaunuissa ei asetuksen mukaan sellaisia saanut olla vuoden 1973 syksyyn saakka, ja nämä vaunut tulkittiinkin kyseisenä vuonna takautuvasti työkoneiksi eikä raitiovaunuiksi. Kyseisestä asetuksesta johtuen uudet nivelvaunut joutuivat käyttämään kesän ja syksyn 1973 aikana koeajojen aikana vaunun keskiviivalle asennettuja tilapäisiä laillisia valoja. Syksystä 1973 lähtien laskettiin laillisiksi raitiovaunuiksi myös parivaloiset vaunut.
Kummankin vaunun päätyihin lisättiin ennen 1970-luvun puoltaväliä punakeltaiset varoitusraidat. Myöhemmin väri vaihtui pienempään keltamustaraidoitukseen, ja sittemmin on raidoituksen osuutta jälleen lisätty. Nyttemmin keltaista pinta-alaa on myös sivuseinissä enemmänkin.

Radanpuhdistusvaunu 2118:n (entinen nro 1) 16.9.1992. Suojalevyt on poistettu jotta nähdään vaunuun sijoitetut puhdistusharjat.
Kuva J. Rauhala.
Vaunu 2118 matkasi kuljetusalustalla vuonna 1992 Göteborgiin, jossa Göteborgs Spärvägarin konepaja poisti hiomalaitteiston ja vesisäilöt sekä asensi tilalle bensiinimoottorikäyttöisen teräsharjakokonaisuuden kehittämänsä "Borsta-Erik"-ratkaisun mukaisesti.
Niinpä vaunun katolla on nykyään pakoputki, ja alustan kumihelmat estävät pölyn leviämisen vaunua käytettäessä (aluksi vaunussa oli metallihelmat, mutta ne veivät mennessään katukiviä, joten niistä luovuttiin). Vaunun nimike on vuodesta 1993 lähtien ollut työvaunu (näin lukee sivuseinissä, mutta päätyjen tekstilaatikossa lukee edelleen hiomavaunu). Vaunun käyttötarkoitus on joka syksyisen lehtikelin aikana kiskoille liiskaantuvan, liukkaan, puiden lehdistä koostuvan massan poistaminen tehokkaalla kiskon pinnan harjauksella.

Hiomavaunu 2 Hämeentiellä 4.6.1973. Vaunut ovat vielä kokoharmaita.
Kuva Taimo Tuomi.
Vaunu 2119 on edelleen hiomavaunu, johon on tehty lähinnä kaksi suurempaa muutosta: painevesijärjestelmä pelkän huuhtelun sijaan sekä hiomakivien kosketuspaineen säätömahdollisuus (eli käytännössä hiomakiviä voi nyt käyttää myös kiskojarrun korvikkeena). Vaunuun on rakennettu myös viisto ihmissuoja toisen päädyn alle.
Kahden vuoden ikäerostaan huolimatta vaunut olivat vuoteen 1992 saakka identtisiä. Vaunut ovat alusta asti olleet kaksisuuntaisia, joskin vaunuja käytetään nykyään yleensä yksisuuntaisina.

Hiomavaunu 2119 (entinen 2) keltamustin raidoin Töölössä.
Kuva J. Rauhala 8.6.1993.

Näin olemme käsitelleet vuoden 1955 loppuun mennessä käyttöönotetut helsinkiläiset työraitiovaunut. Valitettavasti työvaunujen dokumentointi ei ole aina ollut suosittua, joten säilyneet tiedot ovat jokseenkin ylimalkaisia. Seuraavassa osassa tutkimme hinaus vaunuja eli "hallipässejä". Koska tässäkin osassa jo mainittiin yksi sellainen, emme voi välttyä toistolta, kun mainitsemme sen seuraavassa osassa toistamiseen.
Jo nyt vetoamme lukijoihin: kuva-aineistomme työvaunuista on varsin rajallinen. Kaikki aihetta koskevat kuva-avustukset otetaan mielihyvin vastaan!

Loppuhuomautus: raitiovaunustosta 15.1.1942 laaditussa luettelossa ("lakanassa") Kummer-hitsausvaunu kulkee numerolla A 4 ja ASEA-työkaluvaunu numerolla A 3. Insinööri Arnold Larsén on kuitenkin luetteloinut vaunuston 20.12.1944 HKL:lle luovutusta varten, ja mainitsee vaunut toisin päin eli Kummer A 3 ja ASEA A 4. Johdonmukaisuussyistä luotamme jälkimmäiseen versioon ja viittaamme myös vaunujen muutosajan kohtiin: Kummer muutettiin hitsaus vaunuksi vuonna 1928, mutta ASEA työkaluvaunuksi vasta vuonna 1930.