SRS:HKL 150 / Verkehrsbetriebe Ludwigshafen 150

HKL 150 ex Verkehrsbetriebe Ludwigshafen am Rhein GmbH (VBL)150

Helsinkiin saapui 30.5.2004 M/S Finnpartnerilla HKL:n ostama Verkehrsbetriebe Ludwigshafen GmbH:n raitiovaunu numero 150.
Vaunu säilyttää numeronsa ja on nyt siis HKL 150
Vaunulla tehtiin ensimmäiset koeajot hallipihalla Vallilassa jo tulopäivänä.
VBL 150 on Düwagin vuonna 1967 valmistama nivelvaunu. Sähkölaitteet ovat BBC:n valmistamia. Alun perin vaunu oli kolmitelinen kaksiosainen nivelvaunu, mutta jo vuonna 1970 vaunuun lisättiin A- ja B-osien väliin uusi C-vaunupala sekä tarvittava lisäteli. Kahdeksanakselisen vaunun uudeksi akselijärjestykseksi tuli B´2´2´B´.
Vaunun B-telin valmistajanlaatassa on Düwagin valmistusnumero 34725 / 1970 ja C-telissä numero 33628 / 1967. A- ja C-teleissä ei ole valmistajankilpeä.
VBL 150 on ollut käytössä Ludwigshafenissa vielä vuonna 2003.
Seitsemän samanlaista vaunua on edelleen käytössä ja kaksi on varastoitu.
HKL tutkii vaunun VBL 150 avulla teknisiä mahdollisuuksia rakennuttaa vanhoihin Valmet-nivelvaunuihin uutena matalalattiainen keskivaunu. Moottoriteholtaan VBL 150 vastaa vanhoja nivelvaunujamme. Jos VBL 150 selviytyy ongelmitta Helsingin rataverkolla, ei olisi teknisiä ongelmia myöskään Valmetin vaunuihin hankittavalle matalalle vaununosalle. VBL 150:ssä oleva keskimmäinen C-vaunu on korkealattiainen, mutta vertailua se ei haittaa.
Vaunua testataan kesän ja syksyn aikana eri puolilla rataverkkoa ja linjaliikenteessä se tullaan näkemään syksyllä Käpylän radalla.
Vaunu on alun perin perusväriltään saksankeltainen. Vaunu maalattiin viikon sisällä perinteisen helsinkiläisen vaunun väriseksi eli se sai vihreän alaosan alkuperäisestä punaisesta koristeviivan kohdasta alaspäin. Keula maalattiin myös värirajaltaan suoraksi. Alkuperäinen saksalainen julkisen liikenteen keltainen väri jäi ikkuna-alueelle ennalleen. Vaunu sai myös kauniit HKL:n kultanumerot ja kaupungin vaakunat.
Vaunun seistessä ajovalmiina paikoillaan se on täysin hiljainen, eli ei kuulu moottoripuhaltimia eikä muutakaan ääntä.
Pyörien kulkukehä oli alunperin noin sentin liian leveä helsinkiläistä katuraitiotieliikennettä varten. Vaunuahan käytettiin Ludwigshafenissa tarvittaessa myös RHB:n kaukoraitiotiellä, jolla käytetyn pölkkyradan ratainfrastruktuurin vuoksi oli tarpeen olla leveämpi kulkukehä. Pahimmillaan leveämpää pyöränrengasta käyttäen vaunu olisi voinut kulkea katukivien tai sidosaineena käytetyn pien päällä ja aiheuttaa siitä syystä harmia. Pyöränkehiin sorvattiin viisteet Töölössä siten, että vaunu kulkee meillä ongelmitta. Vaunuun on myös tehty sovitettu apukytkin siltä varalta, että se joutuu hinaamaan tai työntämään muuta kalustoa pois linjalta (tai joutuu itse tällaisen operaation kohteeksi).
Viimeinen "Wagenkarte" eli saksalainen ajopäiväkirjan sivu, joka vaunun ohjaamosta löytyi, mainitsee, että vaunulla ajettiin 5.12.2003 testiajoa klo 8.05-12.15.
Talviliikenteeseen vaunu ei ole kelvollinen, sillä siinä ei riitä lämmitysteho ja ikkunatkin ovat yksinkertaiset. Vaunua ei palauteta koekäytön jälkeen Saksaan. Huhuillan, että vaunun ostohinta olisi ollut noin 10.000 €:a.

Düsseldorfer Waggonfabrik AG eli Düwag valmisti 1940-50-luvun vaihteessa ensimmäiset nykyaikaiset telimoottorivaununsa.
Helsingissä kävi heinäkuussa vuonna 1952 koeajoilla saksalaisen Vestische Strassenbahnenin kaksisuuntainen telivaunu nro 341. Tämä vaunu on muuten yhä edelleen aktiivikäytössä, nykyään Itävallassa Gmundenin raitioteillä numerolla 10.
Vuonna 1956 Düwag valmisti ensimmäiset yksiniveliset moottorivaunut, joissa oli omaa konstruktiota oleva nivelosa ja BBC:n Mannheimin tehtaiden suunnittelemat sähkölaitteet. Vuonna 1958 valmistui ensimmäinen Düwagin kaksinivelinen vaunu, joka perustui tähän pari vuotta varhaisempaan onnistuneeseen nivelkonstruktioon.
Kööpenhaminan raitiotiet kauppasi 1960-luvun lopulla HKL 150 -vaunun kaltaisia yksinivelisiä moottorivaunuja Helsinkiin, mutta Helsingissä päädyttiin kuitenkin hankkimaan upouusia ja ulkoasultaankin aivan uuden sukupolven näköisiä Valmetin nivelvaunuja, joihin tilattiin Strömbergin huippunykyaikaiset tyristoriajolaitteet. Tanskalaiset vaunut oli valmistettu Düwagilla vuosina 1960-68 vanhalla 1950-luvun sähkötekniikalla. Ympyrä on nyt tavallaan sulkeutunut, kun meillä on Düwagin valmistama vuoden 1967 nivelvaunu. Näitä täällä olisi enemmänkin, jos Helsingin kaupunki olisi tehnyt aikoinaan toisenlaiset päätökset. Ludwigshafenin yksilöhän valmistui alunperin yksinivelisenä ja se sai toisen nivelen vasta jälkikäteen vuonna 1970. Vaunun leveys olisi ollut kööpenhaminalaisvaunuilla aivan sama 2,2 m kuin se on tämän "Ludden" kohdallakin. Kööpenhaminalaisia vaunuja olisi ollut saatavana 99 kpl, minkähänlainen Helsingin raitioteiden kalustohistoria olisikaan ollut edes osankaan niistä oston jälkeen. Voisimmeko ajella edelleen vuoden 1959 vaunuilla vai milloin niistä olisi jo päästy eroon? Vai olisiko nyt edessä matalalattiapalojen ostohankinta kööpenhaminalaisvaunuihin?

Saksassa Reinin-Neckarin -alueen kolme isoa kaupunkia - Ludwigshafen, Mannheim ja Heidelberg - ovat raitioteiden välityksellä kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Kolmen kaupungin omien kaupunkiverkostojen sekä kahden näitä ja lähiseutuja yhdistävän kaukoraitiotien yhteenlaskettu ratapituus on peräti 198,7 kilometriä. Raideleveytenä on kotoisan tuttu yksi metri. Tuttua on myös kaupunkien uusimmissa matalalattiavaunuhankinnoissa; Variotram on täälläkin lyönyt itsensä läpi.
Ludwigshafen on Reinin länsirannalla sijaitseva teollisuuskaupunki. Reinin itäpuolella sijaitsevaan Mannheimiin johtaa parikin siltaa, joilla myös raitiovaunut liikennöivät. Ludwigshafenin keskustassa raitiotielinjat kulkevat merkittävässä määrin maanalaisina tai sitten viihtyisillä kävelykaduilla. Esikaupunkeihin johtavat linjat saavat vauhtia omilla ratapenkoillaan. Ludwigshafenin raitiotien Verkehrsbetriebe Ludwigshafen GmbH:n (VBL) verkostossa liikennöi myös kaupungin omistama erillinen kaukoraitiotieyhtiö Rhein-Haardtbahn GmbH. RHB:n reitti kulkee Bad Dürkheimin viinikaupungista Ludwigshafenin kautta Mannheimiin. Mannheimissa liikennöivät luonnollisesti kaupungin sisäiset linjat sekä on vaihtoyhteysmahdollisuus kaupungin omistaman kaukoraitiotieyhtiön Oberrheinische Eisenbahn-Gesellschaftin (OEG) linjoille ja jatkaa aina Heidelbergiin saakka. Perillä on jälleen mahdollista vaihtaa kaupungin sisäisille linjoille. VBL:n ratapituus on 30,2 km, Mannheimin 59,2 km, Heidelbergin 27,6 km, RHB:n 27,6 km ja OEG:n 61,0 km.
VBL hoitaa suurimman osan Ludwigshafenin sekä lähiseudun joukkoliikenteestä raitiovaunuilla ja busseilla. Ludwigshafenissa sähköraitiotieliikenne aloitettiin vuonna 1902. Vuoteen 1965 saakka kaksoiskaupungeilla Ludwigshafen / Mannheim oli yhteinen raitiotielaitos. Kaukoraitiotierata Mannheimista Heidelbergiin on ollut alun perin höyryvetoinen kapearaiteinen rautatie. RHB:n ja OEG:n radat toimivat rautatietoimiluvilla vaikkakin ovat nykyään puhdasoppisia raitioteitä. Ratojen omistus on kaupungeilla, joten liittovaltion rataverkostoon nähden ne ovat "yksityisiä" eli Nichtbundeseigene Eisenbahnen. Rautatienormin määräämänä on vaunun etupäässä ylhäällä kolmas rautatiekaluston kolmiovalo. Sinänsä huvittava ja käytännössä lähes huomaamaton piirre, mutta lakia luetaan näin. Jotkut voivat sanoa tästä syystä näitä raitiovaunuja juridisesti myös juniksi.
VBL liikennöi seitsemää linjaa. Omia linjoja ovat 10, 11, 12 ja RHB. Reinin ylittävät linjat 3, 4 ja 6 hoidetaan yhteisesti Mannheimin raitioteiden eli MVV:n kanssa. Stadtbahn-periaatteella olevaa rataa, eli linjoja omilla ratapenkereillä tai tunneleissa, on 18,5 km ja loput 11,5 km ovat katuraitiotietä. RHB:n rataa on edellä mainitun lisäksi 27,6 km. VBL liikennöi myös 12 bussilinjaa, joiden linjapituus on 125 km.
Linkkejä:
Verkehrsbetriebe Ludwigshafen GmbH
Bahnfreunde Rhein - Neckar- Pfalz e.V.

Autokuljetus Ludwigshafenista Helsinkiin alkoi 26.05.: Kuvat © Ralph Dißinger:
	HKL 150:n kuljetus Sompasaaresta Vallilan halliin aamulla 30.05.

	Vaunu Vallilan ratapihalla 30.5. iltapäivällä. Kuvat © Kari Paavola
	HKL 150 uusissa väreissä Vallilan hallipihalla 10.6. Kuva © Tero Hagberg.
HKL 150 uusissa väreissä ja uudella virroittimella Vallilan hallipihalla 23.6. Kyljissä jo suomalaiset mainokset.