 |
Museohallin raidekaavio on poikkeuksellisen onnistunut,
sillä vaunut seisovat ilmavasti lukuisilla lyhyehköillä
viistoon asetetuilla raiteilla, eivätkä tyypilliseen tapaan
muodosta muutamaa täyteen ahdettua vaunujonoa pitkillä ja
ahtailla raiteilla. Halli on entinen raitiotien voima-asema
ja raitiovaunumuseon taitavilla suunnittelijoilla on ollut
poikkeuksellista näkemystä (ja
lukuisia ylimääräisiä vaihteita käytettävissä, joita
tällainen raidekaavio edellyttää).
Hevosvaunu nro 8 on englantilaisen
Starbuckin (The Starbuck Car and Wagon Company) valmiste vuodelta 1874. Vaunua on käytetty
vuoteen 1960 saakka työkuntavaununa - ei kuitenkaan
tietenkään hevosvetoisena, vaan jo
1890-luvulla tapahtuneen raitiotien
sähköistyksen jälkeen perävaununa. Vaunu on entisöity 1965
alkuperäiseen loistoonsa yhdistäen siihen myös toisesta
siihen saakka käytössä olleesta työkuntavaunusta erinäisiä
rakenneosia.
|
 |
Vaunu 100 edustaa 1900-luvun
alun avointa moottorivaunutyyppiä. |
 |
Vaunu 22 on alkujaan Starbuckin valmistama hevosvaunu 1870-luvulta, joka muutettiin sähkömoottorivaunuksi 1890-luvulla. 1930-luvulla se muutettiin perävaunuksi. Museomoottorivaunuksi se palautettiin 1990-luvulla. |
 |
Vaunu 163 on
alun perin yhdysvaltalaisen Brillin (J.
G. Brill Company) moottorivaunu vuodelta
1905. Sitä käytettiin perävaununa nro 107 vuoteen 1967
saakka.
|
 |
Maximum-Traktion-teli:
pienipyöräinen on juoksuakseli ja isopyöräisellä
akselilla sijaitsee ratamoottori. (Telikeskiö on
lähempänä moottoriakselia) Maksimitelivaunulla voidaan liikennöidä jouhevasti pienikaarteisella raitiotiellä, saadaan käyttöön iso telivaunu lyhyen kaksiakselisen sijaan eikä vaunun kokonaispaino nouse yhtä suureksi kuin käytettäessä tavanomaista telivaunua. Yksi merkittävimmistä haittapuolista on siinä, ettei vaunun moottoriteho eroa kaksiakselisista vaunuista, joten kovin mäkisille reiteille ei tällaisella kannata mennä. Yleensä maksimitelivaunun moottoriakselit ovat vaunun keskikohtaa kohti (1A)´(A1)´, mutta toisinkinpäin sijoittelu (A1)´(1A)´ on joissain kaupungeissa ollut tapana. Tämä teli on Belgiassa 1929 valmistuneessa vaunussa 288. Valmistaja on Société Anonyme des Ateliers de Construction de et à Familleureux.
|
 |
Ajojohtotyövaunu nro 49 vuodelta 1932. |
 |
Kalavaunu nro 80 1920-luvulta. Tällaisia
vaunuja on ollut useita kymmeniä ja niillä kuljetettiin
kalaa Douro-joen rannalta Matosinhosin säilyketehtaille sekä
Porton kalatorille.
|
 |
Hiilivaunu nro 66 1910-luvulta. Tällaisia
moottorivaunuja on ollut liki kolmekymmentä. Näillä
liikennöitiin läheisen São Pedro da Covan hiilikaivoksen
(suljettu) ja Massarelosin voima-aseman välillä.
|
 |
Vaunu 247 ja ihmissuoja yläasennossa. Englantilaisen United Electric Car Co:n 1909 valmistama vaunu, alkuperäiseltä numeroltaan 118. |
 |
Vaunu 288 on belgialaisen
ACF:n 1929 valmistama. Se seisoo museoraiteen ovenpielessä lähes
lähtövalmiina tilausajeluille. |
 |
Vaunu 250 ja ihmissuoja aukiasennossa.
Varmastikaan ei vaunun alle ruhjoudu, kun tällainen "heteka"
ottaa törmäilijän huomaansa. Vaunu on valmistettu 1928
liikennelaitoksella eli silloisen Companhia Carris de Ferro do
Porton konepajassa. |
 |
Vaunu 315 valmistui liikennelaitoksen CCFP:n konepajalla 1930. Vaunussa on poikkeuksellisen isot avattavat ikkunat. Vaunutyypin liikanimenä on ollut "fumista" eli tupakoitsijoiden vaunu. |
 |
Vaunu 104 on alun perin
englantilaisen Georg Starbuck & Co:n valmistama hevosvaunu
1880-luvulta. Esikaupunkilinjoilla raitiovaunuja vedettiin kaupungin ulkopuolella hevosten sijasta raitiotiehöyryvetureilla. Raitioteiden sähköliikenne käynnistyi Portossa ensimmäisenä koko Iberian niemimaalla (so. Espanja + Portugali) vuonna 1895. Sähköistyksen rakensi ja vaunut hankki muuan saksalainen toiminimi. Myöhemmin vuosisadan vaihteen kahtapuolta Portoon tilattiin pennsylvanialaiselta J.G.Brill & Co:lta pelkkiä moottorivaunualustoja ja muita tarvittavia sähkölaitteita eri valmistajilta puolta sataa käytöstä poistettua hevosvaunua varten ja siten valtaosa hevosvaunuista muutettiin sähkömoottorivaunuiksi. Muulit ja höyryveturit vapautettiin vetotehtävistä. Vaunu 104 on kunnostettu yli sadan vuoden takaiseen käyttöasuunsa, ja on tietenkin ajokuntoinen. Huomattava osa aikanaan hevosvaunuista moottorivaunuiksi muutetuista vaunuista siirrettiin käyttövuosiensa loppuajaksi jälleen perävaunuiksi. |
 |
Fumista-perävaunu nro 18 on
CCFP:n omavalmiste vuodelta 1934. Siis tupakoitseville! |
 |
Vaunu 373 on rakennettu 1949
liikennelaitoksella, Serviço de Transportes Colectivos do Porto
(STCP), käyttäen suurelta osin vanhempien vaunujen ylijäämäosia.
Tätä kaksiakselista vaunutyyppiä käytettiin 1970-luvun
alkupuolelle saakka. |
 |
Näkymä vaunun 373 etusillalle ja
ohjaamoon. |
 |
Näkymä vaunun 373 etusillalta
perällepäin. Takasillalla on kontrolleri vaunun
peruuttamista varten. Vaunussa on pohjoista metrostandardia
olevat kovat ryhtipenkit. Ne on tosin hieman paremmat istua,
koska vaneripenkkiin on tehty selkä- ja takapuolimuotoilu - eli
ei liu'uta kaarteessa naapurin puolelle, eikä vallata omaa
istumapaikkaa suurempaa alaa. Vaunun ulkoleveys on 2,4 m. |
 |
Perävaunu 25 on rakennettu
STCP:n korjaamolla 1948. Se muutettiin moottorivaunuksi nro 400
v. 1950. Vuonna 1988 vaunu palautettiin jälleen alkuperäiseksi
perävaunuksi. |
 |
Moottorivaunu 500 valmistui 1952
STCP:llä tulevaisuuden portolaisen raitiovaunun
esikuvaksi. Ajatuksena oli valmistaa näitä kokonainen sarja ja
mahdollisesti myös samankaltaisia telivaunuja. Vaunu jäi
kuitenkin ainoaksi lajissaan kun vaunukaluston uudistaminen
yht´äkkiä pysähtyi. Yksi syy tähän oli tietenkin jo silloin
suunnitelmissa ollut ja lopulta 1959 käynnistynyt
johdinautoliikenne, joka liikennemuoto on "tietenkin" nykyisin
jo lakkautettu (tapahtui 1997). Tämä Porton uusin ratikka oli
ajossa v. 1972 saakka. Perinteinen Porton raitiotie eli "eléctrico"
jatkaa tänä päivänä taivaltaan erinomaisena matkailun
vetonaulana ja palvelee siinä sivussa myös paikallista
liikkumista kaupunkialueella yhteistariffissa. Uusien raitiovaunujen käyttöönotto sitten vuoden 1952 jälkeen toteutui vasta v. 2002 metro-nimikkeellä ja vanhasta verkostosta erillisellä rataverkostolla. Painoarvoa uudelle pikaraitiotielle toi avajaisjuhlien pääesiintyjä José Manuel Durão Barroso, silloinen pääministeri ja nykyinen Euroopan Unionin komission puheenjohtaja.
Raitiovaunumuseo, Museu do
Carro Eléctrico
STCP:n
raitiolinjaliikenne, linjat 1, 18 ja 22. Katso "Maps and timetables"
Porto Tram City Tour eli
T-linjan liikenne
Porton raitiovaunusivut
liikenneharrastajille
|