SRS kuvareportaasi: Porto: Vanha raitiotie Eléctrico

Kuvareportaasit 2011

Porto: Vanha raitiotie Eléctrico

Portossa aloitettiin muulivetoinen raitiovaunuliikenne v. 1872 toiminimellä "Companhia Carril Americano do Porto á Foz e Matosinhos". Muutaman vuoden kuluttua kuvaan tuli mukaan myös toinen yhtiö "Companhia Carris de Ferro do Porto" ja liikenneverkko laajeni.
Vuonna 1878 otettiin käyttöön muuleja korvanneita raitiotiehöyryvetureita keskustan ulkopuolisilla osuuksilla. Kantakaupungissa ei savuttavilla vetureilla liikennöity.
Jo vuonna 1895 aloitettiin sähköraitiovaunuliikenne ja viimeiset muulilinjat lopetettiin vuoteen 1904 mennessä. Höyryvedosta luovuttiin vasta vuonna 1914, jolloin kaikki linjat oli sähköistetty.
Raitiotien toimilupa siirtyi Porton kaupungille v. 1946 uudelle nimelle "Serviço de Transportes Colectivos do Porto" eli STCP. Linja-autot otettiin käyttöön 1948.
Raitiotieverkko oli laajimmillaan 1950, jolloin ratapituus oli 150 km ja moottorivaunujakin lähes parisataa. Uusimman vaunutyypin koekappale valmistui 1952, mutta toisaalta raitiotien kehittäminen pysähtyi bussiliikenteen voimistuessa. Johdinautoliikenne käynnistyi 1959, josta syystä raitiolinjoja ryhdyttiin samalla lakkauttamaan.
Raitiotien perävaunujen käyttö päättyi 1966 ja seuraavasta vuodesta lähtien raitiolinjoja lakkauttaessa niitä ei enää korvattukaan johdinautoilla, vaan tavallisilla busseilla. Olivatkohan johdinautojen edut jo todettu loppuunkäytetyiksi?
Vuonna 1983 lakkautettiin raitiovaunujen sunnuntailiikenne.
Raitiovaunumuseo Massarelosin varikon yhteydessä avattiin 1992.
Vuodesta 1996 lähtien raitiovaunuliikennettä oli enää vain yhdellä linjalla, mutta sunnuntailiikenne käynnistettiin sillä uudelleen. Seuraavana vuonna lopetettiin johdinautoliikenne.
Vanhojen raitiovaunujen kunnossapito oli vähäistä ja linjat minimissään, yleisellä tasolla saattoi vain odottaa lopullista kuoliniskua minä hetkenä tahansa. Asiat kuitenkin muuttuivat raitiovaunuja ajatellen parempaan suuntaan, sillä rataverkkoa ryhdyttiin kunnostamaan ja vaunujen kunnossapitotasoakin nostettiin. Keskustaan rakennettiin uutta rataa ja nykyään raitiolinjoja on kolme, joilla liikennöidään päivittäin noin kello 10-19 puolen tunnin välein. Linjat ovat mukana normaalissa tariffijärjestelmässä ja ne ovat varsin suosittuja, etenkin turistien keskuudessa.
Vuonna 2002 aloitettiin kaupungissa nykyaikainen pikaraitiotieliikenne eli Metro do Porto. Niillä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa, sillä ne ovat kaksi täysin eri maailmaa.
Vanha raitiotie on Eléctrico ja uusi on Metro. Se on asia, jota suomalaisen on vaikea käsittää, sillä Porton metro ei ole samankaltainen raskaalla kädellä rakennettu sähköjunarata kuten helsinkiläinen kaimansa.

	Linjan 22 vaunu 131 Batalhassa, kuvassa poikkeusliikenteen vaihteenkääntö kohtausraiteella hieman ennen päätepysäkkiä.
	Vaunu 131 linjan 22 päätepysäkillä Batalhassa, edessä T-linjan vaunu 143. Ulkona oikealla on Guindaisin funikulaarin maanalaisen yläaseman portaikko ja vasemmalla olevassa pysäkkikatoksessa on puolestaan hissi sinne. Funikulaarilla on kätevä jatkoyhteys alas Douro-joen rantaan.
	Vaunu 131 Massarelosissa, nyt linjalla 18 ja eri kuvauspäivänä. Porton raitiovaunuja eli portugaliksi Eléctricoja ajetaan seisaaltaan.
	Vaunu 218 linjan 1 päätepysäkillä Infantessa. Kuvassa lähikuva tankovirroittimen kiristyskelasta. Ajosuuntaa vaihdettaessa kuljettaja lukitsee narun liikkumavaran kelalle, irrottaa kelan vaunun seinäpidikkeestä ja vetäisee trolleyrullan ajolangalta. Kävelee vaunun sivuitse loivassa kaaressa päädystä toiseen kela kädessä ja kääntää samalla tankovirroittimen uuteen ajosuuntaan. Toisessa päässä trolleyrulla asetetaan ajolangalle, kiristyskela pannaan seinän pidikkeeseen ja narun liikuntaeste vapautetaan. Käyttämällä kelaa estetään virroittimen mahdollisessa ajonaikaisessa suistumistapauksessa sen holtiton ohjautuminen. Mikäli ajojohdin olisi huonossa linjauksessa rataan nähden, esimerkiksi löystynyt, voisi suistuminen olla mahdollista. Virroitintangon juuressa katolla on jousi, joka painaa virroitintankoa ylös ajolankaa vasten ja pitää sen trolleyrullan hyvässä kiinnityksessä lankaan nähden. Jos virroitin suistuisi langalta, jousijännitys sinkauttaisi virroitintangon vapautuneella voimallaan päinvastaiseen suuntaan. Nyt jos kelaan kohdistuu tällainen äkillinen nykäys, kela lukitsee yht'äkkisen muutoksen aiheuttaman liikkeen ja rullaa narun kelan sisään eli vetää automaattisesti virroitintangon kattoa vasten. Kun Helsingissä yli sata vuotta sitten oli trolleytankovirroittimia Kummer -vaunuissa, niissä ei ollut kelaa. Virroitinkeloja on myöhemmin nähty kyllä meilläkin - johdinautoissa.
	Vaunu 213 Infantessa linjan 1 päätepysäkin kohtausraiteella. Eléctrico- eli ratikkalinjat ovat kauttaaltaan yksiraiteisia. Päätepysäkeillä sekä määrävälein linjalla on kuitenkin varsin tiheästi kohtausraiteita.
	Linjan 1 vaunu 213 matkalla kohti Passeio Alegrea Douro-joen rannalla.
	Vaunu 218 linjan 1 päätepysäkillä Passeio Alegressa. Kuljettajatar on juuri kääntämässä virroitinta paluusuuntaa varten, roikottaen pohkeensa kohdalla virroittimen kiristyskelaa. Vaunun päädyssä lyhdyn yläpuolella näkyy kelan kiinnitysrengas.
	Raitiovaunujen lisäksi Porto tunnetaan portviinistään. Douro-joen rannalla sijaitsevat myös kaikkien portviinintuottajien varastot, joista lukuisiin pääsee kiertokäynneille, maistiaisiin ja ostoksille. Tässä on Cálemin 10-vuotisviinejä m/2004 kehittymässä.
	Linjojen 22 ja T päätepysäkki Batalhassa. Edessä 22:n vaunu 131 ja perässä T:n 143. Vasemmalla näkyy myös tässä paikassa, alakerrassa olevan Guindaisin funikulaarin yläasemalle alaskuljettava hissi. 131:n virroitin on vielä kääntämättä paluusuuntaa varten.
	Linjan 1 vaunu 205 viehkeässä, tyypillisessä, vanhassa, mutta siistissä miljöössä Douro-joen rantakadulla. Yksinäinen matkustaja nauttii peräpään avoimen ikkunan vilvoittavasta ilmavirtauksesta matkalla Infanteen.
	Linjan 22 vaunu 216 on juuri lähtenyt Carmon päätepysäkiltä ja odottaa puistikon halki kuljettuaan ajon sallivaa liikennevaloa siirtyessään katualueelle. Erikoista tässä on raiteen keskellä oleva liikenne-estepylväs. Se laskeutuu alas liikennevalojen tahtiin, eli kunhan annetaan vihreää valoa ratikalle, pylväs on kadonnut hetkessä maanalle. Vastaavanlaisilla liikkuvilla pylväillä estetään monissa paikoin autoilijoiden intoa ajella luvatta raitiotielle tai sen kautta jonnekin. Portossa eivät edes poliisi tai palokunta ajele museaalista raitiotietä pitkin, sillä pitäähän joku tolkku kaupunkialueen hälytysajossakin olla. Kaupunki on täynnä katuja, eivätkä raitiotiekiskot ole mikään maailman ainoa väylä eteenpäin.
	Linjan 1 päätepysäkillä Passeio Alegressa on vaunun 218. Kuljettajatar ryhtynyt kääntämään vaunun kulkusuuntaa takaisin kaupunkia ja Infantea kohti. Trolleytankovirroitin pitää kääntää uuteen ajosuuntaan ja nyt irrotetaan kiristyskelaa entisestä peräpäästä.
	Linjan 22 vaunu 131 Porton ydinkeskustassa matkalla Carmoon. Linja muodostaa keskustassa kulkiessaan suurimmalta osaltaan ison silmukan. Tässä kadunkulmassa tuleva ja menevä linjaraide erkaantuvat tahoilleen. Loittoneva vaunu on juuri ylittänyt vastavaihteen, jousivaihteen, joka varmistaa, ettei raitiovaunu vahingossa kulkeudu vastaantulevan liikenteen raiteelle. Vaihteenkielet palautuvat kuvaajaa kohden vasemmalta linjaraiteelta eli vaihteeseen myötäsuuntaan ajettaessa jokaisen pyörän ylityksen jälkeen jousen voimalla ainoaan sallittuun asentoon oikealle. Helsingissäkin on käytetty tällaista jousivaihdetta vielä muutama vuosikymmen sitten Salmisaaren yksiraiteisen raitiotien itäpäässä, jossa rata muuttui kaksiraiteiseksi. Ajojohto on tässä kohdin kummallakin yksiraiteisella kulkusuunnalla omansa, eli radan vaihteen kohdalla ei ole ilmajohtovaihdetta. Jos yksiraiteisella tankovirroitinosuudella on vain yksi ajolanka, ajojohdossa pitää silloin olla myös vaihde trolleyrullan ohjaamiseksi oikealle suunnalle.
	Linjan 22 vaunu 213 ohittamassa Porto-São Bento -rautatieasemaa, eli Porton keskustan rautatieasemaa, joka on kuvan oikeassa laidassa. Se on vilkkaan sähköjunalähiliikenteen päätepaikka. Porton keskusta on hyvin mäkinen ja kadut kapeita. Edessä olevalla kadulla autoliikenne kulkee alaspäin raitiovaunua vastaan ja vain ratikka sekä sen korotettu oma kaista vievät ylös. Koska kyseessä on vain raitiovaunulle varattu oma väylä, sille eivät poliisit tai paloautotkaan saa tulla. Onhan kaupunki täynnä katuja ja autoissa kääntyvät etupyörät.
	Linjan 18 vaunu 131 saapumassa Massarelosista Carmon päätepysäkille, jossa on vaunun vaihto pidemmälle matkustaville. Etualla kaartaa linjan 22 raide Batalhan suuntaan.
	Linjan 22 vaunu 213 saapumassa Carmon päätepysäkille. Taustalla perinteiseen portugalilaistapaan eli sinisävyisin kuvakaakelein koristeltu rakennus, tässä kirkko.
	T-linjan vaunu 143 ja 1-linjan vaunu 205 Alfândegan kohtauspaikalla. Taustalla on Museu dos Transportes e Comunicações eli Liikenne- ja viestintämuseo.
	Carmon vilkas raitiotiesolmukohta. Lähinnä T-linjan vaunu 143 ja siitä taaempana linjojen 22 (vaunu 216) ja 18 (vaunu 131) vaunuja päätepysäkeillään. Taustalla on yliopiston rakennuksia.
	Kaksi T-linjan vaunua (203 ja 143) kohtaavat Rua da Restauraçãon kohtauspysäkillä, jossa yksiraiteinen linjaraide siirtyy kadun toiselle puolelle. Kuvattu kohtauspaikalle myös saapuneesta linjan 18 vaunusta 131.
	Carmon päätepysäkillä lähtöaikaansa odottavat linjan 18 vaunu 131 ja linjan 22 vaunu 213.
	Liikennelaitoksen STCP:n raitiovaunuhalli sijaitsee Massarelosissa. Kahdeksanraiteinen halli on tyyliinsopivasti vaunukaluston kanssa samaa ikää. Nykyaikaisemmat henkilökuntatilat on lisätty hallin sisälle uudisrakenteisiin. Raitiovaunumuseo sijaitsee kuvan ulkopuolella vasemmalla puolella.
	Näkymä vaunuhallin raiteille 1-3. Liikennevaunuja on varalla vaikka minkämoisia!
	Näkymä vaunuhallin raiteille 4-8. Tälläkin puolella on monenmoisia vaunuja. Vaunujen suuretkin korjaukset tehdään täällä lähes alkuperäisissä olosuhteissa. Vaunu 222 on par'aikaa ilman alustaa.
	Vaunujen järjestelyä hallipihalla: T-linjalle kilvitetty vaunu 203 ja numerolinjojen vaunu 216. T-linjan vaunut ovat aina valko-keltaisia ja numerolinjoilla käytettävät kelta-ruskeita. Tilausliikenteessä linjan 1 reitillä käytetään myös valko-vihreitä isoja telivaunuja. Linjaliikenteen vaunut ovat aina kaksiakselisia, sillä etenkin linjalla 22 on jyrkkiä reittiosuuksia. Linjan 1 reitti on puolestaan helppoa tasamaata.
	Isot telivaunut 274 ja 275 lähdössä tilausajoon Massarelosin vaunuhallista suuntana Infante. Vaunuissa on Maximum-Traktion -telit eli akselijärjestys on (1A)´(A1)´. Telien uloimmat juoksuakselit ovat pienillä pyörillä ja sisemmillä akseleilla ovat moottorit ja isot vetopyörät. Maximum-Traktion -vaunuissa on siis vain kaksi ratamoottoria, kuten kaksiakselisissakin vaunuissa, mutta vaunulla on kokoa ja painoa isosti enemmän.
	Maximum-Traktion -vaunu 188 lähdössä tilausajoon. Pitkissä kaksisuuntaisissa telivaunuissa on aina kaksi tankovirroitinta, joista aina ajosuunnassa takimmaisella virroitetaan. Vaunun keulassa oleva ihmissuoja on nostettu yläasentoon.
	Kaksiakselinen vaunu 191 lähdössä tilausajoon Massarelosin vaunuhallista. Porton raitiovaunumuseo eli Museu do Carro Eléctrico on oikealla.
	Työvaunu nro 76 lähtövalmiudessa raitiovaunuhallissa.